26.9.2013 Blogi
Valtionosuusrahoituksen kehityksestä ja miksei vähän muustakin
Keskiviikkona 18. syyskuuta käytiin Kotus-salissa Helsingissä mielenkiintoinen keskustelu tutkimuskeskus Cuporen ministeriön aloitteesta laatimasta selvityksestä, joka käsitteli vuosina 2008-2010 erillisellä ohjelmalla korotettuja teattereiden, orkestereiden ja museoiden valtionosuuksia.
Tilaisuudessa keskusteltiin hyvin vähän siitä, miksi korostusohjelma toteutettiin (siltä varalta, että joku ei tiedä: siksi, että henkilötyövuoden hinta oli heikosti indeksejä seuranneen valtionosuuksien kehityksen johdosta jäänyt dramaattisesti kustannuskehityksestä jälkeen), mutta sitäkin enemmän siitä, mitä tällä korotusohjelmalla oli saatu tai olisi pitänyt saada tutkituilla kulttuurialoilla (museo, orkesterit, teatterit) aikaiseksi.
Kenellä tahansa on mahdollisuus tutustua mainittuun selvitykseen, se löytyy Cuporen sivuilta sekä STEFI:n tutkimukset ja julkaisut -sivulta, joten en mene tässä selvityksen yksityiskohtiin tarkemmin. Mutta nostan esille aiheesta käydystä keskustelusta pari seikkaa, jotka ansaitsevat mielestäni lähempää tarkastelua.
Keskustelussa peräänkuulutettiin ainakin teatterin osalta lisäsatsausta teatterityöntekijöiden palkkoihin. Se on tehty, teatterialan pääsopimusten palkkaohjelmina vuosina 2010-2013, mutta sen vaikutukset eivät lähes ollenkaan näy Cuporen selvityksessä, joka tutkittuina tilastoina ulottuu vain vuoteen 2010 asti. Tämä seikka on tärkeää pitää mielessä, kun kyseistä selvitystä lukee. Tosin selvityksestä kävi aivan oikein ilmi, että teatterilaisten palkat nousivat myös tällä varhaisemmalla tarkasteluvälilläkin tuntuvasti, aivan kuten palkat Suomessa vuosina 2007-2010 tuntuvasti muutenkin. Tuolloin tehtiin valtakunnallisesti työnantajille kalliita palkkaratkaisuja, jotka söivät merkittävän osan siitä lisärahasta, joka teattereille noina vuosina nyt tutkimuksen kohteena olleella VOS-ohjelmalla maksettiin.
Tilastoselvityksessä sai vahvistuksen myös toinen seikka, joka on aivan yleisesti ollut ammattiteattereilla tiedossa: muiden kustannusten yleisiä kustannusindeksejä seurailevan kehityksen ohessa teattereiden kiinteistökustannukset kasvavat suorastaan hurjaa vauhtia. Tämä tarkoittaa sitä, että kun tilanne VOS-ohjelman jälkeen on jo olennaisesti muuttunut niin, että vuoden 2010 jälkeen ammattiteatterin julkisen kokonaisrahoituksen kehitys sekä valtion että kaupunkien tuet huomioiden on ollut tosiasiallisesti lähellä nollalinjaa, teattereiden merkittävimpien kustannustekijöiden (erityisesti palkat ja kiinteistökustannukset) jatkuva kasvu tarkoittaa teattereiden käytössä olevien todellisten resurssien jatkuvaa supistumista.
Teatterialan palkkakehitystä koskevassa keskustelussa tulee yhä useammin esille huoli teatterin kilpailukyvystä osaavaa henkilökuntaa houkuttelevana työnantajana. Tästä keskusteltiin myös Cuporen järjestämässä tilaisuudessa. Jos matalapalkka-ala jää muusta ansiokehityksestä jälkeen, on yhä vaikeampaa saada osaava henkilökunta sitoutumaan taloon, ja hankkia tarvittaessa uutta ammattityövoimaa poistuvan tilalle. Tästä syystä teatterialan on pyrittävä nyt käytävissä tes-neuvotteluissa seuraamaan yleistä palkkalinjaa, vaikka lisää rahaa alalle ei ole tulossa lainkaan.
Pitkälti näistä näkökulmista asiaa tarkastellen tein edellä mainitussa vuosia 2008-2010 käsittelevässä VOS-keskustelussa aloitteen, että seuraavaksi Cupore voisi tutkia ainakin kahta asiaa: a) sitä, mikä oli vos-korotusohjelman vaikutus kokonaisuudessaan teatterialan palkkoihin, kun huomioidaan myös vuodet 2011-2013, jolloin pääosa työehtosopimuksilla toteutetuista indeksikorjausten perintönä toteutetuista palkkaohjelmista toteutettiin. Tämä on tietenkin mahdollista aikaisintaan vuonna 2014, kun tilastot koko seuranta-ajalta ovat saatavilla. Sen lisäksi kannattaisi tulevaa ennakoiden tutkia b) sitä, kuinka suuri vaikutus teatterialan julkisten tukien ostovoimaan suhteessa yleiseen kustannuskehitykseen tulee olemaan sillä, että valtionapujen indeksien ennustetaan olevan nyt jopa useamman vuoden jäissä, ja kaupunkien tuet kehittyvät keskimäärin nollatasolla tilanteessa, jossa henkilöstö- ja kiinteistökustannusten odotetaan kuitenkin seuraavan vähintään yleistä kustannuskehitystä.
Ennustan, että tällainen selvitys tulee osoittamaan jo muutamassa vuodessa erittäin huolestuttavan jälkeenjääneisyyden VOS-järjestelmässä käytetyn laskennallisen ja todellisen henkilötyövuoden hinnan välillä. Ja kas: olemme pian tilanteessa, jossa tarvitaan korjausohjelma viimeistään 2018-2020, jotta teatterien tuet saadaan edes jotenkuten vastaamaan niitä kasvaneita kustannuksia, joista työnantajien on kyettävä huolehtimaan.
Ei tule maailma valmiiksi päivässä, eikä teatterialan kaikkia ongelmia siis ratkaistu vielä henkilötyövuoden hinnankorjauksilla. Ja jottei nyt vain syntyisi sellaista kuvaa, ettei teatteriala olisi kiitollisena ottanut vastaan sitä valtion tuen lisäystä, joka vuosina 2008-2010 toteutettiin, vaihdetaan lopuksi vielä näkökulmaa aiheeseen. Yritetäänpä kuvitella hetki miten teatteriala olisi selvinnyt ilman nyt Cuporen selvityksen kohteena olevia henkilötyövuoden hinnankorjauksen tuomia lisämiljoonia. Aika rumaa jälkeä olisi tullut.
Tommi Saarikivi
Toimitusjohtaja
Suomen Teatterit ry
Linkki Cuporen sivuille selvityksen julkaisutietoihin
Kuva: Petra Sormunen