14.2.2014 Blogi

Yleishyödyllisen teatterin elinkeinotoiminta

Julkisessa keskustelussa on ollut viime aikoina paljon esillä verottajan uudet tiukentuneet tulkinnat esimerkiksi siirtohinnoittelussa. Lainsäädäntö on pysynyt ennallaan,mutta verottaja on alkanut luoda uutta käytäntöä ilman muuttuneen lain tukea.

Teatterit ovat ainakin tietääkseni saaneet rauhassa toteuttaa yleishyödyllistä tarkoitustaan ilman, että verottaja olisi siihen puuttunut. Nyt on kuitenkin peli avattu teatterikentässä ja vielä ilman lainvoimaa oleva verotarkastus on toimitettu.

Verotarkastuksessa arvioitiin yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoimintaa ja siinä tuotiin esiin seikkoja, jotka on syytä saattaa teattereiden tietoon. Elinkeinotuloa teatteritoiminnassa on arvioitu vanhassa KHO:n päätöksessä 1982 II 503, jossa teatteria pyörittänyt yhtiö rahoitti toimintansa oleelliselta osaltaan valtion ja kunnan myöntämin avustuksin. Yhtiötä pidettiin yleishyödyllisenä eikä teatteritoimintaa katsottu harjoitetun ansiotarkoituksessa, eli toiminnan ei katsottu olevan luonteeltaan liiketoimintaa. Ollakseen yleishyödyllinen yhteisön tulee täyttää kaikki TVL 22§ 1 momentissa mainitut edellytykset. VOS-teatterit ovat kiistatta yleishyödyllisiä, eikä tähän olla mitään uutta käytäntöä luomassa.

Yleishyödyllinen yhteisö on kuitenkin verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta ja muuhun kuin yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tuottamasta tulosta. Tuloverolaissa on nimenomaan todettu, ettei yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulona pidetä

yhteisön toimintansa rahoittamiseksi järjestämistä arpajaisista, myyjäisistä, urheilukilpailuista, tanssi- ja muista huvitilaisuuksista, tavarankeräyksestä ja muusta niihin verrattavasta toiminnasta eikä edellä mainittujen tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myynti- ja muusta sellaisesta toiminnasta saatua tuloa.

Teatteriesitykset katsotaan rinnastettavan tuloverolaissa mainittuihin huvitilaisuuksiin ja täten teatteritoiminnassa saatujen pääsylipputulojen ei katsota olevan teatterin elinkeinotuloa.

Verotarkastuksessa ongelma oli teatterin ja teatteriravintolan tilojen käyttö yksityistilaisuuksiin. Yksityistilaisuus- ja kokouspakettien myynnin katsottiin olevan tavanomaista tapahtumanjärjestämispalvelujen myyntiä, joka kilpailee muiden markkinoilla vastaavia palveluita tarjoavien yritysten kanssa. Yhdistyksen tekemä investointi klubimaisen teatteritilan kunnostuksen yhteydessä ravintolakeittiön rakentamiseen ja sitä varten otettu laina nähtiin elinkeinotoimintaa puoltavana seikkana. Toiminnan tarkoitus tuottaa varoja teatteritoimintaa varten nähtiin ansiotarkoituksena ja tilaisuuksien katsottiin olevan irrallisia yhdistyksen yleishyödyllisestä toiminnasta.

Ravintolatoiminnan täytyy tapahtua huvitilaisuuksien yhteydessä. Muussa tapauksessa kahvila- ja ravintolatoiminnasta saatuja tuloja pidetään lähtökohtaisesti elinkeinotulona. Ollakseen verovapaata, huvitilaisuuksien ulkopuolella tapahtuva myynti tulee suuntautua vain yhteisön jäsenille ja sen tulee olla pienimuotoista.

Verotarkastuksessa todettiin ravintolatoimintaa harjoitetun myös huvitilaisuuksien ulkopuolella. Yhdistyksen harjoittama ravintolatoiminta katsottiin yhdeksi kokonaisuudeksi jota ei voida pilkkoa osiin eri tapahtumien kesken, vaan se katsottiin kokonaisuudessaan yhdistyksen elinkeinotoiminnaksi. Myös ohjelmapalvelutoiminta ja tilanvuokraustoiminta yhdessä ravintolatoiminnan kanssa arvioitiin elinkeinotoiminnaksi. Myös tilanvuokraustoimintaa arvioitiin yhtenä kokonaisuutena, vaikka osa tilojen vuokraamisesta oli tehty toisten teattereiden kanssa.  Verottaja tulkitsee, että vähäinenkin elinkeinotuloksi katsottava tulo saastuttaa  koko kyseisen tulolähteen tulon; jos myyt ravintolasta huvitilaisuuden ulkopuolella, niin kaikki ravintolan myynti katsotaan elinkeinotuloksi.

Tässä yhteydessä on myös merkittävää, että vaikka yhdistyksen kokonaistulos on nolla tai jopa miinusmerkkinen, voi yhdistyksen harjoittama veronalainen elinkeinotoiminta tai kiinteistöjen vuokraus tuottaa voittoa, jolloin myös tuloveroa on maksettava. Elinkeinotoiminnan tuotoista ei voi vähentää muita kuin elinkeinotoiminnan kuluja ja kiinteistön tuottamasta tulosta veronalaiseen kiinteistönvuokraukseen kohdistuvia kuluja. Näin ollen yhdistyksen yleishyödyllisen toiminnan kulut eivät ole veronalaisesta tulosta vähennyskelpoisia.

Leevi Mentula
Lakimies
Suomen Teatterit ry

Kuva: Tampereen Komediateatteri