23.10.2014 Blogi

Teatterista kannattaa kertoa päättäjille teatterissa

Teatterijärjestöjen keskusliitolla on sellainen lysti vanha perinne, että tämä yhteisen teatteripolitiikan tekemiseen valjastettu järjestö kutsuu pari kertaa vuodessa teatterin rahoituksesta päättävien valiokuntien kansanedustajat ja virkamiehet teatteriin.

Teatteri-illat järjestetään tarkoituksellisesti jatkuvasti vaihtuvilla näyttämöillä. Olemme vierailleet käytännössä kaikenlaisissa pääkaupunkiseudun ammattiteattereissa Kansallisteatterista ja Helsingin kaupunginteatterista kaikkein pienimpiin lain ulkopuolisiin teattereihin. Tänä syksynä kansanedustajat ja valmistelevat virkamiehet kutsuttiin katsomaan esitystä Teatteri Takomoon.

Ja hyvä niin. Jos teillä kellään on ollut tilaisuutta käydä seuraamassa eduskunnan suuren salin istuntotilaisuuksia ja erityisesti kulttuurialan rahoituksesta päättävien valiokuntien työskentelytodellisuutta, tiedätte, että kansanedustajilla ja heille asioita valmistelevilla virkamiehillä on pöydällään kilometrin paksuinen pino paperia. Tähän materiaaliin ei edes vuorokauden kaikki tunnit hyödyntäen ole mahdollisuutta tutustua läpikotaisin. Ja kun työn alla oleva asialista on näin suuri, kiireisimpään budjetinvalmisteluaikaan valiokunnan suulliseen puheenvuoroon valmistautuvan kulttuurivaikuttajan on suunniteltava keskusteluun jokin todella huomiota herättävä yksityiskohta, jotta valitusvirrelle alan heikosta rahoitustilanteesta saa asiaan aidosti keskittyvää yleisöä.

Toisin on keskiviikkoiltana pienen teatterin aulassa. Esityksen jälkeen paikalle jääneet kansanedustajat seuraavat aidon kiinnostuneina esityksen valmistaneiden taiteilijoiden puheenvuoroja esityksestä ja sen valmistumisprosessista, ja esittävät lukuisia kysymyksiä heikosti rahoitetun “vapaan kentän” pienten teatteriryhmien luomistodellisuudesta ja alalla työskentelevien freelancereiden työn ja arjen rakentumisesta. Yhdessä keskustellaan teatterialasta kokonaisuutena, siitä kuinka eri-ikäiset ja eri ammateissa toimivat teatterin ammattilaiset tekevät töitä niin valtionosuus- kuin lain ulkopuolisissa teattereissa, ja kuinka teatterialan vähentyneet resurssit näkyvät yhä selkeämmin tarjolla olevien työtilaisuuksien määrässä. Päättäjiä kiinnostaa kuulla, minkälaisin keinoin freelancer tällaisessa tilanteessa pystyy edelleen hankkimaan leipänsä.

Mikään ei ole tehokkaampaa lobbausta jonkin asian eteen kuin päätöksentekijän elävä kokemus siitä asiasta, josta hän on päättämässä. Teatterilla käyty keskustelu ammattiteatterissa työtä tekevien arjesta, matalista palkoista ja haastavista työajoista, ja vaikuttavan elävän esityksen valmistamisen edellyttämästä työmäärästä jää varmasti jokaisen teatterin rahoituksesta päättävän mieleen. Kun päättäjä on henkilökohtaisesti osallistunut tällaiseen keskusteluun, saanut esittää kysymyksiä, kuullut kasvotusten teatterintekijöiltä heidän työstään ja halusta tehdä korkeatasoista taidetta alan niukoista resursseista huolimatta, hän ymmärtää hyvin konkreettisesti alaa, jonka rahoituksesta hän päättää.

Väitän, että tämä kokemus vaikuttaa seuraavan kerran työvoima-alaiselle alalle ehdotetuista uusista miljoonien eurojen leikkauksista päättävän päätöksentekijän mielessä enemmän kuin mikään 100-sivuinen essee, jonka me alan etujärjestöt pystymme kirjoittamaan edellä mainitun kilometrin paksuisen päätettävien asioiden pinon keskelle.

Ruotsalainen kollegamme kävi kertomassa meille hiljattain sikäläisen ammattiteatterin rakenteesta ja nykytilasta. Rahoituksen kokonaistaso kulttuurin kentällä on Pohjoismaissa järjestään parempi kuin Suomessa, se ei ole mikään uutinen, mutta seuraava poliittisen keskustelun yleistrendi saattaa nyt olla meille läntisten naapureittemme kanssa valitettavan yhteistä:

Lahden toisella puolen äskettäin käydyissä vaaleissa kulttuuri oli saanut suorastaan leimallisen heikosti tilaa vaalien alla käydyssä poliittisessa keskustelussa. Tästä valitettavasta kehitystrendistä meitä on varoiteltu myös seuraaviin eduskuntavaaleihin valmistautuvassa Suomessa. Kulttuurin merkitystä on pystyttävä perustelemaan ja motivoimaan yhä vahvemmilla argumenteilla pitkittyneessä ja vaikeaan tilanteeseen julkisen talouden ajaneessa heikossa taloussuhdanteessa. Näyttämötaiteelle täytyy pystyä turvaamaan vaikeina lähivuosinakin sellainen rahoitustaso, ettei toiminnan kokonaisvolyymi ala valtakunnallisella tasolla olennaisesti pudota rahoituksen kokonaistason rajun vähenemisen johdosta.

Kutsukaa siksi teatterin rahoituksesta päättävät ihmiset teatteriin. Järjestäkää heille mahdollisuus itse kysyä ja kuulla teatterin vaikuttavuudesta sen kaikissa merkityksistä, jotta asia aukeaa päättäjille konkreettisesti ja jää varmasti elävästi mieleen. Teatterista kannattaa kertoa teatterissa.

Tommi Saarikivi
Toimitusjohtaja
Suomen Teatterit ry

Kuva: Petra Sormunen