26.2.2015 Blogi

”Pohjoisnapa, mitä se minulle kuuluu?” – Kestävää kehitystä teatterilaisille / ”Nordpolen, vad angår den mej?” – Hållbar utveckling för teaterfolk

Kestävä kehitys, miten sen voisi helposti selittää, niin laaja käsite kun on. Siitä on jo niin pitkään kuultu, tympääntymiseen saakka, eikä etenemistä näy. Lapsemme, jotka syntyivät 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa ovat koko elämänsä eläneet ilmastomuutoksen uhan alla: vuonna 1985 otsonikerros Pohjoisnavan yläpuolella oheni. Se oli ilmiö, jota ei uskottu voivan syntyä kuin Etelänavalle. Silloin asia kuitenkin onnistuttiin hoitamaan kieltämällä globaalisesti freonit, kaasut, jotka olivat ohentumisen aiheuttaneet. Silloin ei ollut niin suuria taloudellisia intressejä pelissä mukana.

Vuonna 1987 Norjan silloinen pääministeri Gro Harlem Brundtland kutsuttiin kokoamaan työryhmän pohtimaan virallista määritelmää kestävälle kehitykselle: ”Kestävä kehitys tarkoittaa ihmisten nykyisten tarpeiden tyydyttämistä niin, että tulevilta sukupolvilta ei viedä mahdollisuutta tyydyttää omia tarpeitaan.” Tänään, lähes 30 vuotta myöhemmin, tuo lause aiheuttaa säröä korviini. Mitä on tapahtunut? Miksei mitään ole tapahtunut?

Syksyllä 2014 ilmestyi kirjailija/journalisti Naomi Kleinin kirja ”Capitalism versus climate. This changes everything”, jossa tämä ilmiömäisen perusteellinen kanadalaisnainen selvittää seikkaperäisesti mikä meni pieleen, silloin kun maailman olisi pitänyt ryhtyä vähentämään kulutustaan ja päästöjään, mutta hullaantuikin amerikkalaisesta unelmasta: Nostamalla kulutusta taivaisiin saatiin mannaa satelemaan kapitalistien pankkitileille, tietenkin niille veroparatiiseissa oleville. Maailmalla liikkui huhuja siitä, että ilmastouhka oli liioiteltu ja pelkkää bluffia. Klein paljastaa miten suurliikemiehet itse panivat ne huhut liikkeelle, koska ymmärsivät että jos ryhdyttäisiin vähentämään kulutusta niin heidän rahavirta ehtyisi. Kun on näin suurista asioista kyse, tavallisen kansalaisen ei ole helppo erottaa totuutta valheista. Helpointa oli katsoa muualle…”sehän on kuitenkin niin pientä mitä minä voin tehdä.”

Brundtlandin ryhmä ei tietenkään ”tarpeilla” viitannut niihin länsimaiden kaupallisten tahojen keinotekoisesti herätettyihin tarpeisiin. Sosiaalista kestävää kehitystä on ihmisten perustarpeiden tyydyttäminen tasa-arvoisesti. Kohtalainen maapallon luonnonvarojen käyttäminen luontoa suojaten on ekologista kestävyyttä ja jos liike-elämässä lisättäisiin enemmän maltillisuutta talouskasvuun, se on taloudellista kestävyyttä. Mikä on sitten se teatteritekijöiden kestävyystyö?

Ekologisen tuotannon läpi vieminen teatterissa ei alussa aiheuta kovinkaan paljon päänvaivaa tai lisää työtä, mutta se vaatii tavoitteen, jota kaikki voivat tukea: energian säästäminen.

Mieti jo suunnitteluvaiheessa materiaalien uusiokäyttöä. Käy läpi tuotantoprosessin kriittisin silmin ja arvioi jokaisen askeleen ympäristövaikutuksen, oli se sitten kuljetusten yhteen sovittamista tai kasvisruokapäivä ruokalassa. Valitse käyttämillesi aineille ekologisempi vaihtoehto. Tee vihdoinkin ne sähköä säästävät investoinnit: tunnistelamput, sähköä vievien laitteiden uusimisen, pölyisten koneiden ja heittimien putsaamisen…

Voit ottaa yleisön mukaan suosittelemalla tulemaan julkisilla, kävellen tai pyörällä esitystä katsomaan, tarjoamalla heille vaihtoehtoisen kännykkälipun ja käsiohjelman heijastettuna seinälle. Kulttuuri avaa ihmisen mielen ja hyvässä mielentilassa on helppo ottaa vastaan jopa sellaisia neuvoja, jotka edellyttävät tapojensa muuttamista. Koska tästä on kyse: sulje autopilottisi ja harkitse voitko tehdä mitä aiot eri tavalla energiaa tai muita varoja säästäen?

Totta puhuen, yleisesti ottaen me teatterilaiset olemme jo melko hyviä ottamaan huomioon tasa-arvon, luonnonsuojelun ja talousasiat tuotantoprosesseissamme. Tiimityömme on tiivis ja jokainen meistä hoitaa satakunta pientä asiaa jotka vievät meitä askel askeleelta lähemmäksi yhteistä tavoitettamme: ensi-iltaa. Jos siihen työhön lisätään korkeampi tavoite kuin pelkästään ensi-ilta ensi-illan jälkeen, niin tuntee tekevänsä vielä arvokkaampaa työtä. Siitä hyppy edelläkävijäksi ja ympäristövastuulliseksi esikuvaksi muille on aika lyhyt! Ihmisille tietyt arvot ovat tärkeämpiä ja he miettivät miten voisivat pitää niistä huolta. He ovat mieluummin tekemisissä sellaisten ihmisten ja organisaatioiden kanssa joilla on korkeampi agenda.

Ne ”pienet asiat” joita teemme teatterissa tiimimme määrittelemän yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, sehän on juuri sitä mitä meidän kaikkien on tehtävä suuremmassa mittakaavassa, tavoitteena vähentää hiilidioksidipäästöjä niin, ettei ilmasto lämpenisi kahta astetta enempää vuoteen 2020 mennessä. Naomi Kleinkin uskoo sen onnistuvan, mutta kiirettä pitää.

Ja lopuksi: Sairastaessasi mittaat ehkä lämmön kielesi alta. Pohjoisnapa toimii maapallon kielenä: sen jääpeite sulaa odotettua nopeammin ja se reagoi voimakkaammin lämpötilan nousemiseen kuin maapallo yleensä. Pitämällä Pohjoisnapaa silmällä voimme ennakoida miten ilmasto muuttuu. Nostetaanpa katseemme omasta navastamme ympäristöön ja  käyttäkäämme etulyöntiasemaamme teatterityöläisinä hyvään tarkoitukseen jakamalla ekologista arvomaailmaamme toistemme ja yleisömme kanssa. Yhdessä saavutamme enemmän.

Helsingissä 22.2.2015.

Carmela Wager

Kirjoittaja Carmela Wager on lavastaja ja pukusuunnittelija, joka informoi kestävästä kehityksestä teattereille Svenska Kulturfondenin apurahan turvin 2014-2015.

www.carmelawager.net
Gröna Teatern, FB

 

Kuva: Ari Brozinski


 

Hur kunde man enkelt redogöra för ett så vidsträckt begrepp som hållbar utveckling? Det har ju så länge talats om det, ända till  gränsen för avtrubbning, utan några framsteg i sikte. Våra barn som föddes i slutet av 80-talet och i början av 90-talet har levt sitt liv under hotet om klimatförändringen: år 1985 syntes tecken på förtunning av ozonlagret ovanför nordpolen, ett fenomen som man inte trodde att kunde uppstå någon annanstans än på sydpolen. Det lyckades man ändå avstyra  genom att  globalt förbjuda freonerna, de gaser som hade skapat problemet. På den tiden fanns inte så stora ekonomiska intressen med i spelet.

År 1987 kallades Norges dåvarande statsminister Gro Harlem Brundtland till att samla en arbetsgrupp för att diskutera sig fram till en officiell definition på hållbar utveckling: ”Utvecklingen skall ske så att den tillgodoser nuvarande generations behov utan att äventyra kommande generationer möjligheter att tillgodose sina behov.” Idag, nära 30 år senare, skorrar meningen i mina öron. Vad har hänt? Varför har det inte hänt något?

Hösten 2015  kom författaren Naomi Klein ut med boken: ”Capitalism versus climate. This changes everything” där denna, fenomenalt djupt grävande kanadensiska journalist reder ut i detalj vad som gick snett, då när världen borde ha börjat minska på sin konsumtion och sina utsläpp, men blev i stället förhäxad av den amerikanska drömmen: casino pa natet genom att öka konsumtionen till skyarna började det regna manna in på kapitalisternas bankkonton, som naturligtvis fanns i något skatteparadis. Det gick rykten om att klimathotet var överdrivet och rena rama bluffen. Klein avslöjar hur finanspamparna själva hade spridit ryktena, för de förstod att om  konsumtionen minskade så skulle deras penningflöde strypas. När det är fråga om så här stora saker, så är det inte lätt för en vanlig medborgare att skilja på sanning och lögn. Det var enklast att se åt annat håll… ”det är ju ändå så lite jag kan göra.”

Med ”behov” avsåg Brundtlands grupp dock inte de konstgjorda behoven som västländernas kommersiella krafter hade skapat. Socialt hållbar utveckling innebär att människans grundbehov tillfredsställs jämlikt.  Om man använder sig av jordens naturresurser på ett ansvarsfullt sätt är det ekologiskt hållbart och skulle man tillföra måttfullhet till den ekonomiska tillväxten skulle det vara ekonomiskt hållbart. Hur ser då teateraktörernas hållbarhetsarbete ut?

I starten åstadkommer inte skapandet av en ekologisk produktion särskilt mycket huvudbry, men det kräver ett mål, som alla kan understöda: att spara energi. Redan på planeringsstadiet av en produktion gör man klokt i att tänka på materialens återanvändning. Gå med kritiska ögon igenom produktionsprocessen och utvärdera miljöpåverkan för varje steg, vare sig det handlar om att kombinera olika transporter eller om en vegetarisk dag i matsalen. Välj mer ekologiska alternativ till de ämnen du använder. Gör äntligen slag i saken och investera i sådant som som sparar el: skaffa sensorlampor, byt ut energislukande apparater mot energisnåla, putsa strålkastare och maskiner från damm…

Du kan invitera publiken med i arbetet, genom att rekommendera att de kommer till föreställningen med kommunal transport, gående eller med cykel, genom att erbjuda dem alternativa mobilbiljetter och ett programhäfte projicerat på väggen. Kultur öppnar folks sinnen och i ett gott sinnestillstånd är det lätt  att ta emot också sådana tips som förutsätter förändring av sina vanor. Det handlar om detta: stäng av din autopilot och överväg om du kunde göra det du ämnar på andra sätt, som skulle spara energi eller andra resurser.

Så sant som det är sagt: vi teaterarbetare är redan ganska så bra på att beakta jämlikhet, miljöskydd och ekonomi i våra produktionsprocesser. Vårt teamarbete är tätt och var och en av oss sköter ett hundratal små ärenden, vilka steg för steg för oss framåt mot vårt gemensamma mål: premiären. Om vi i det här arbetet tillför ett högre mål än att gå från premiär till premiär, så känner vi att vårt arbete blir ännu värdefullare. Därifrån är hoppet till att bli en föregångare och ansvarstagande förebild för andra ganska kort. För männsikan väger vissa värden  tyngre och de funderar på hur de kan vårda dem. De vill hellre vara med sådana människor och organisationer som har en högre agenda.

De små saker som vi i våra team på teatern gör för att uppnå det gemensamt definierade målet, det är ju exakt vad vi alla kan göra i större skala för att nå målet att minska koldioxidutsläppen så, att den globala uppvärmningen inte stiger över 2 grader fram till år 2020. Naomi Klein tror också på att det lyckas, men det är bråttom.

Slutligen: När du är sjuk, mäter du kanske tempen under din tunga. Nordpolen fungerar som jordklotets tunga: Dess istäcke smälter snabbare än förväntat. Den reagerar snabbare på den stigande temperaturen än jorden i övrigt. Genom att hålla ett öga på Nordpolen kan vi förutspå hur klimatet förändras. Låt oss lyfta blicken från vår egen navel till miljön omkring oss och använda vår gynnsamma position som teaterarbetare för ett gott ändamål, genom att dela våra värdegrunder med varandra och med vår publik. Tillsammans uppnår vi mera.

Helsingfors den 22.2.2015

Carmela Wager

Skribenten Carmela Wager är scenograf och kostymskapare, som informerar om hållbar utveckling för teatrar med stöd av Svenska Kulturfonden 2014-2015.

www.carmelawager.net
Gröna Teatern, FB

 

Bild: Ari Brozinski