19.8.2015 Blogi

Mahdollisuuksien Suomi – Taiteen freelancereiden tulevaisuus

Miten taiteilijoiden toimeentuloon saataisiin Suomessa toimiva ratkaisu? STEFI:n, Teme:n, Näyttelijäliiton, Teatterikeskuksen ja TINFO:n järjestämässä seminaarissa Tampereen Teatterikesässä puitiin teatterialan freelance-kysymystä ensimmäistä kertaa laajemmin. Vierailevat puhujat Tarja Cronberg ja Eläkeyhtiö Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander jakoivat ajatuksiaan suomalaisen työn nykytilasta, muutoksesta ja siitä, mitä se tarkoittaa taiteilijan näkökulmasta.

TINFO:n, Teme:n ja Näyttelijäliiton tilastojen mukaan teatterialalla työskentelee noin 3000 taiteilijaa, joista jopa 80% on freelancereita. Vakinaisen henkilökunnan määrä vähenee kaiken aikaa, ja kiristyvässä taloustilanteessa VOS-laitokset pystyvät työllistämään taiteilijoita yhä vähemmän.

Suomessa pohdinta freelance-taiteilijoiden työmarkkina-asemasta on Tarja Cronbergin mukaan ratkaisevasti jäljessä muista Pohjoismaista. Suomeen verrattuna Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa taiteilijoiden työtä arvostetaan aivan eri tavalla, heidän työtään tukevia apurahoja jaetaan määrällisesti moninkertaisesti enemmän ja heidän toimeentuloonsa liittyviä sosiaaliturvakysymyksiä on lähdetty rohkeasti ratkaisemaan erilaisilla malleilla. Esimerkiksi Ruotsin Teateralliansen on erillinen taiteilijapalkkajärjestelmä näyttelijöille, Ranskassa taas koko esittävän taiteen kenttä on järjestäytynyt laajan sosiaaliturvajärjestelmän alle nimeltä ”Intermittent du Spectacle”. Pohjoismaista seuraavana omaa taiteilijapalkkajärjestelmää suunnittelee jo Islanti.

Suomessa taiteilijat jumiutuvat Cronbergin mukaan edelleen kaikista työntekijäryhmistä pahiten byrokratian rattaisiin. Yksi syy sille, miksi taiteilijoiden sosiaali- ja työttömyysturvakysymystä ei pystytä ratkaisemaan, on törmäys vaatimukseen yhdenvertaisuudesta. Taiteilijoiden sosiaaliturvaa vastustetaan, koska muista työntekijäryhmistä poikkeavien erivapauksien antaminen nähdään ongelmallisena. Tosiasia kuitenkin on, että taiteilijan ammattia ja työtä on hyvin vaikeaa verrata minkään muun alan työhön tai ammattilaisiin. Cronbergin mukaan taiteilijoille kuuluisi ehdottomasti oikeus omanlaisiinsa sopimuksiin ja lainsäädäntöön. Esimerkiksi urheilijoiden ja maatalousyrittäjien kohdalla tällaisia poikkeuksia on pystytty toteuttamaan eikä yhdenvertaisuus ole muodostunut näissä tapauksissa ongelmaksi.

Tällä hetkellä byrokratiassa tökkii eniten se, että itsensä työllistäviä freelance-taiteilijoita ei haluta nähdä omana ryhmänään. Hallinnollisesti heidät halutaan ymmärtää joko palkkatyöläisinä tai yrittäjinä. Kuitenkaan kumpikaan näistä kategorioista ei kuvaa eikä auta freelance-taiteilijaa. Tämä johtaa siihen, että moni taiteilija jää turvaverkkojen ulkopuolelle ja elää köyhyydessä. Samaan aikaan esimerkiksi MELA (Maatalousyrittäjien eläkelaitos) olisi valmis satsaamaan myös taiteilijoihin ja ottamaan heidät vakuutettujen piiriin.

Ennusteiden mukaan työelämän epävakaus tulee jatkumaan. Työurat tulevat olemaan yhä useamman kohdalla rikkonaisia ja koostuvat eri mittaisista pätkistä, vaikka samalla syntyy myös uusia työpaikkoja. Sosiaaliturva heikkenee monen työntekijän kohdalla, byrokratia lisääntyy ja harmaa talous kasvaa. Kysymys taiteilijoiden sosiaaliturvasta ei siis tule vanhenemaan eikä myöskään ratkea itsestään pelkällä odottelulla. Päinvastoin, passiivinen odottelu voi johtaa suorastaan katastrofaalisiin ratkaisuihin, jos taidekenttä ei itse aktivoidu.

Juha Sipilän luotsaama tuore hallitus puhuu nyt ”mahdollisuuksien Suomesta”, missä vanhoja kankeita rakenteita halutaan purkaa ja tarjota tilalle uusia ratkaisuja. Tarja Cronberg näki tilanteen hyvin positiivisena taiteilijoiden näkökulmasta ja totesi, että uuden hallituksen linjauksiin vedoten taiteilijoiden sosiaaliturvaan olisi nyt mahdollista lähteä hakemaan parannuksia. Se vaatii panostusta meiltä kaikilta. Taiteen kentän täytyy uskaltaa lähteä etsimään vastausta kysymykseen siitä, mikä on freelance-taiteilijoiden työmarkkina-asema tämän päivän Suomessa ja minkälaisen me haluamme sen olevan tästä eteenpäin? Cronberg esittää vaihtoehdoiksi esimerkiksi taiteilijapalkkaa, erillistä rahastoa sekä taiteen alv-vapautta.

Meidän on nostettava taiteen arvostusta suomalaisessa yhteiskunnassa ja tuotava taide aktiivisesti osaksi yleistä keskustelua. Yleistä työn rakennetta kuvaavat ennusteet näyttävät selkeästi sen, että palvelualojen työpaikat tulevat lisääntymään. Taidetta tarvitaan aina. Meidän on oltava mukana päättämässä, minkälaisilla ehdoilla haluamme sitä tehdä.

Hanna-Reetta Schreck työskentelee järjestöasiantuntijana Suomen Teatterit ry:ssä.
hanna-reetta.schreck@suomenteatterit.fi

Kuva: Riihimäen Teatteri, Harmony Sisters, Aki Loponen