15.12.2015 Blogi

Tuomo Puumala: Teatterin tarina kantaa / Teaterns historia bär vidare

Muistan, kun kävimme ala-asteen ensimmäisellä luokalla katsomassa Ronja Ryövärintyttären Kokkolan kaupunginteatterissa. Elämys oli vaikuttava ja sen muistaa vieläkin. Siitä lähtien olen ollut vannoutunut teatterin ystävä. Käyn katsomassa säännöllisesti erilaisia esityksiä eri teattereissa.

Tulin kokeilleeksi itsekin näyttelemistä opiskelukaupunkini Jyväskylän Ylioppilasteatterissa. Merkittävä osa ystävistä on teatterialalla vielä tänäkin päivänä, joten maailma on sitä kautta hyvinkin tuttu. Teatterin kokemukset eivät ole ainakaan haitaksi myöskään politiikassa.

Valtionrahoitus kulttuurille on alle 500 miljoonaa euroa reilun 54 miljardin euron kokonaisbudjetista – siis alle prosentin. Taiteen ja kulttuurin vaikutus suomalaisten elämään on kuitenkin tuota yhtä prosenttia suurempi. Sen merkitystä ei voi rahassa mitata. Taide liikuttaa ja koskettaa tavalla tai toisella meistä jokaista.

Tämän vuoksi kulttuuripolitiikalla on erittäin tärkeä merkitys. Suomalaisilla on oltava mahdollisuus nauttia monipuolisesti erilaisesta kulttuurista myös jatkossa. Ilman laaja ja monipuolista tarjontaa, menetämme jotain olennaista identiteetistämme sekä hyvinvoinnistamme.

Kulttuuripolitiikan keinon on kyettävä vastaamaan taiteen kentän muutoksen. Vaikka meillä on vahvat ja perinteiset kulttuurilaitokset, haluaa yhä useampi nuori tekijä elättää itsensä freelancerina. Mielestäni tämä on hieno asia. Vapaiden taiteilijoiden asemaa pitää vahvistaa, eikä missään tapauksessa heikentää. Uuden sukupolven esiinmarssi tuo varmasti paljon uutta ja hienoa myös teatterin kentälle.

Tulevaisuuden kannalta keskeinen kysymys kuitenkin on, miten kannustamme pysyvää ja vapaata kenttää tiivistämään yhteistyötä. Opetus- ja kulttuuriministeriössä on asetettu työryhmä, joka pohtii juuri tätä kysymystä. Tavoitteena on löytää yhteinen näkemys siitä, miten käytämme resurssimme suomalaisen kulttuurin kehitystä sekä saavutettavuutta parhaiten palvelevalla tavalla. Tärkein ohjausväline on valtionosuusjärjestelmän kehittäminen.

Nykyisellä hallituksella on käynnissä myös kärkihanke, jonka tavoitteena on parantaa taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta. Lasten ja nuorten harrastemahdollisuuksien kehittämisen ohella tarkoituksena on laajentaa prosenttiperiaatetta myös esittävään taiteeseen. Tiedän monta hienoa projektia, joissa teatteriryhmät ovat tehneet yhteistyötä esimerkiksi päiväkotilasten, ikäihmisten, kehitysvammaisten tai vankien kanssa. Teatterin ja muiden esittävän taiteen muotojen mahdollisuuksia on tarkoitus hyödyntää jatkossa entistä enemmän.

Valtionosuusjärjestelmän kehittämisen sekä kärkihankkeiden suunnitteleminen on juuri käynnissä. Uskon, että teatterikentän toimijat ovat valmiita ottamaan edelläkävijän roolin tässä työssä. Juuri nyt on se aika, jolloin pitää tuoda uusia ja raikkaita ajatuksia pöytään. Näin pidämme huolen siitä, että suomalaisen teatterin menestystarina kantaa myös jatkossa.

Tuomo Puumala
Kansanedustaja, sivistysvaliokunnan puheenjohtaja
Kokkola

Teaterns historia bär vidare

Jag minns hur vi på första klassen i lågstadiet gick för att se Ronja Rövardotter på stadsteatern i Karleby (Kokkolan kaupunginteatteri). Upplevelsen var betydelsefull och jag minns den ännu.

Efter det har jag varit en hängiven teatervän. Jag går regelbundet för att se olika föreställningar på flera teatrar. Jag kom också själv att pröva på att spela på studentteatern i Jyväskylä där jag studerande. En stor del av mina vänner jobbar ännu i dag inom teatern, och därför känner jag väl till den världen. Teatererfarenheter är inte till skada i politiken.

Statens finansiering till kulturen är knappt 500 miljoner euro av den totala statsbudgeten – alltså mindre än en procent. Konstens och kulturens betydelse i finländarnas liv är betydligt större än en procent. Betydelsen kan inte mätas i pengar. Konsten berör var och en av oss på ett eller annat sätt.

Därför har kulturpolitiken en mycket stor betydelse. Finländarna ska också i framtiden ha möjlighet att njuta av en mångsidig kultur. Utan ett brett och mångsidigt kulturutbud kommer vi att förlora en väsentlig del av vår identitet och välfärd.

Kulturpolitiken ska ha förmågan att svara på förändringarna på konstfältet. Trots att vi har starka, traditionella kulturinstitutioner vill en allt större del av de yngre utövarna försörja sig som frilansare. Jag tycker att det är fint. De fria konstnärernas position måste stärkas och får under inga omständigheter försvagas. Den nya generationens frammarsch kommer att föra mycket nytt och bra med sig också på teaterfältet.

Den centrala frågan för framtiden är hur vi kan sporra institutionerna och det fria fältet till ett tätare samarbete. Undervisnings- och kulturministeriet har tillsatt en arbetsgrupp, som tar sig an just denna fråga. Målet är att finna en gemensam syn på hur vi ska använda våra resurser på bästa sätt för den finländska kulturens utveckling och tillgänglighet. Det viktigaste styrningsredskapet är utvecklingen av statsandelssystemet.

Den sittande regeringen har ett spetsprojekt med målsättningen att förbättra konstens och kulturens tillgänglighet. Vid sidan om att utveckla möjligheterna för hobby- och fritidssysselsättningar för barn och unga handlar projektet om att bredda procentprincipen så att den också omfattar de performativa konstarterna.

Jag känner till många fina projekt där teatergrupper har samarbetat med t.ex. daghemsbarn, seniorer, utvecklingsstörda och fångar. Avsikten är att i framtiden allt mer utnyttja de möjligheter som teatern och de performativa konstarterna erbjuder.

Utvecklingen av statsandelssystemet och planeringen av spetsprojekten pågår som bäst. Jag vill tro att teaterfältets aktörer är redo att i detta arbete axla rollen som föregångare. Just nu är det hög tid att komma med nya, fräscha tankar och idéer. På så sätt kan vi säkra att den finländska teaterns succéhistoria bär vidare också i framtiden.

Tuomo Puumala
Riksdagsman, ordförande för kulturutskottet
Karleby

Kuva/Bild: Jouni Harala, Studio Valo.