18.1.2016 Blogi

Kuvaaminen kielletty?

Teattereissa on vakiintuneesti ajateltu kuvaamisen olevan yleisöltä kiellettyä. Lähes poikkeuksetta teatterit ovat esimerkiksi tekijänoikeuslainsäädäntöön viitaten ilmoittaneet ehdottomasta kuvauskiellosta esityksissä.

Kuvauskielto on ollut pääsääntö myös monissa muissa kulttuuritapahtumissa, mutta esimerkiksi musiikkikeikoilla yleisön kuvaaminen ainakin ilman salamaa on jo aivan arkipäiväistä.

Kuvauskielto esityksissä on ainakin osaltaan vaikuttanut teatterin suurista kävijämääristä huolimatta alan varsin vähäiseen some-näkyvyyteen. Tulevaisuudessa some saattaa tulla yhä suurempaan rooliin katsojakilpailussa, joten asialle on syytä suoda ainakin muutama ajatus. Kansainvälisessä vertailussa on havaittavissa trendiä, jossa käytäntö on joko luvalla taikka luvatta muuttunut sallivampaan suuntaan.

Sovellettava lainsäädäntö

Tekijänoikeuslaista löytyy suora tuki kuvauskiellolle. Valokuvaaminen julkisella paikalla on aina lähtökohtaisesti sallittua, mutta kuvaaminen voidaan kieltää tilaisuuksista joista peritään pääsymaksua ja alue on muulta yleisöltä suljettu. Laissa kuvaamista ja videokuvaamista ei erotella mitenkään, eli niitä koskevat täysin samat säännöt. Lainvastaisesta kuvaamisesta on säädetty rangaistukset tekijänoikeuslaissa ja rikoslaissa, esimerkiksi yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen on rangaistavaa.

Markkinointimateriaali

Teatterialan työehtosopimuksissa on annettu teattereille oikeus julkaista korvauksetta valokuva tai muu ääni- tai kuvatallenne toimintansa esittelemiseksi ja ohjelmistonsa markkinoimiseksi. Työehtosopimuksissa annettu oikeus koskee vain teattereita, ei teatterin työntekijöitä yksityishenkilöinä taikka maksavaa yleisöä.

Teattereiden markkinoinnissa sosiaalinen media on koko ajan kasvavassa roolissa ja sähköiseen viidakkorumpuun ladataan suuria toiveita. Isoissa teattereissa on annettu ohjeita henkilöstön toiminnasta sosiaalisessa mediassa ja siihen kannustetaan. On myös pohdittu, miten teatteriesityksiä voitaisiin saada osaksi yleisön some-päivityksiä ja kuvavirta voisi hyvinkin parantaa näkyvyyttä.

Kuvauslupa

Teatteri ei voi yksinään antaa lupaa kuvata esityksiä. Lupa tarvitaan paitsi teatterilta myös koko esityksen työryhmältä. Teatterin omat markkinointikuvat otetaan yleensä hyvissä ajoin ennen esityskautta, mutta muitakin malleja on käytössä eikä markkinoinnin ulkoistamista myös yleisölle kannata ainakaan pohdinnatta sivuuttaa.

Ennakkonäytöksissä tai vastaavissa ennen ensi-iltaa pidettävissä esityksissä on joskus kokeiltu vapaata kuvaamista. Tämäkin edellyttää koko työryhmän suostumusta ja kuvaamisen esteenä on usein paitsi tekijänoikeudelliset myös käytännölliset syyt.

Kuvaaminen haittaa usein muita katsojia ja varsinkin salamavaloa käytettäessa myös esiintyjiä. Käytännön ratkaisuna on käytetty esimerkiksi kuvauksen sallimista salissa rajattuun aikaan varsinaista esitystä häiritsemättä. Myös esitys itsessään tulee huomioida kuvauksen sallimista harkittaessa, puhedraamassa tai musiikkiteatterissa eivät päde ihan samat lainalaisuudet.

Mietittäväksi

Teattereihin on tullut erilaisia tekstitystapoja ja arvatenkin tulevien teatterikävijöiden käsitykset esimerkiksi matkapuhelinten häiritsevyydestä tulevat muuttumaan. Olisivatko teatteriselfiet seuraava somehitti?

Mikäli tässä käsitellyt aiheet herättävät kysymyksiä, olkaa ystävällisiä ja lähettäkää niitä sähköpostitse osoitteeseen leevi.mentula@suomenteatterit.fi.

Leevi Mentula / Suomen Teatterit ry
Artikkeli on julkaistu alunperin TNL:n Näytös-lehdessä.