18.2.2016 Blogi

Nuoret teatteriin – mahdoton tehtävä?

Kun puhutaan teatteriyleisöistä, puhutaan tavallisesti keski-ikäisistä naisista. Tämä ei ole yllättävää, sillä Suomessa kaikista aktiivisimmat teatterissakävijät löytyvät 45-64 -vuotiaiden, koulutettujen naisten joukosta. Nuoret puolestaan näyttäytyvät alan keskusteluissa usein ongelmaryhmänä, jonka houkutteleminen katsomoon on hankalaa ja epävarmaa. Samalla nuorten saaminen teatteriin on ensiarvoisen tärkeää, jotta katsojaluvut saadaan tulevaisuudessakin pysymään korkeina – jos ei tule käyneeksi teatterissa nuorena, ei ole itsestään selvää, että vahva suhde taidemuotoon syntyy automaattisesti iän karttuessa.

Mitä sitten tiedämme nuorista teatterissakävijöinä ja kulttuurin kuluttajina? Ryhmänä nuoria teatteriyleisönä on tutkittu verrattain vähän. Tietoa nuorten ajankäytöstä ja asenteista löytyy esimerkiksi vuosittain toteutetuista Nuorisobarometreistä ja etenkin vuoden 2009 tutkimuksesta, jossa kysymysten teemana on ollut taide ja kulttuuriharrastaminen ja niihin liittyvät asenteet. Lisäksi faktaa nuorten teatterissa käynnistä tarjoavat Suomen Teatterit ry:n teatterissakäyntitutkimus ja Britanniassa tehty vastaava selvitys.

Kiinnostaako teatteri?

Kyselyjen perusteella nuorten suhtautuminen teatteriin vaikuttaa varsin positiiviselta – peräti puolet Nuorisobarometrin vastaajista piti teatterin merkitystä elämän ja vapaa-ajan kannalta erittäin tai melko tärkeänä ja alle viidesosalle nuorista teatteri ei ollut lainkaan tärkeää. Tämä teki teatterista nuorten parissa tärkeimmäksi koetun kulttuurin muodon heti konserttien, kirjastojen ja tv:n jälkeen. Teatteri on myös kasvattanut merkitystään nuorten elämässä – sen tärkeäksi kokevien nuorten osuus on kasvanut 2000-luvun alkuvuosista lähes 10 prosentilla.

Nuoret pitävät kulttuuria tärkeänä ja myös harrastavat sitä paljon: peräti 63 prosentilla on ainakin yksi kulttuuriharrastus. Teatteri on kuitenkin harrastuksena kohtalaisen harvinainen, sillä vain 5 prosenttia nuorista kertoi harrastavansa näyttelemistä tai muuta teatteritoimintaa. Teatteria harrastavat eniten ne nuoret, joilla oli runsaasti myös muita kulttuuriharrastuksia, joten uusia teatterin ystäviä saattaa löytää helposti vaikkapa läheisten musiikki- ja tanssiopistojen oppilaista.

Yleisöjen eroista

Miten nuoret sitten eroavat vanhemmista kulttuurin kuluttajista? Tutkimuksissa esille nousee kaksi keskeistä eroavaisuutta. Ensinnä nuoret korostavat vanhempia ikäpolvia enemmän taidetta kriittisten näkemysten ilmaisukanavana. Kärjistetysti voi sanoa, että vanhempiin katsojiin vetoaa vahvimmin viihde, nuoriin taas kantaaottavuus. Nuorten maun erilaisuus suhteessa vanhempiin teatterissakävijöihin nousee esille myös Britanniassa tehdyssä kävijätutkimuksessa, jonka tulokset osoittavat, että nuoria kiinnostavat erityisesti interaktiiviset ja osallistavat esitykset.

Vertailtaessa nuorten ja yli 50-vuotiaiden odotuksia, nuoret näyttäytyvät lisäksi vanhempia sukupolvia elämyshakuisempina. Taiteessa ja kulttuurissa nuorille keskeistä on siitä saatava ilo sekä kulttuurin kuluttamisen sosiaalinen ulottuvuus. Nuoret toivoivat kulttuurielämyksiltä ennen kaikkea yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen kokemusta ja mahdollisuutta viettää aikaa kavereiden kanssa. Yhteisöllisyyden korostamiseen liittyy myös tarve taide-elämyksen jakamiseen ystäville sosiaalisessa mediassa. Mainio esimerkki hyvin nuoria tavoittaneesta, elämyksellisestä konseptista ovat elokuvateatteri Orionin huippusuositut sing-along ja dress-along -näytökset, joissa yleisö on päässyt laulamaan suosikkimusikaaliensa mukana tai pukeutumaan elokuvan teeman mukaisesti.

Nuoret katsomoissa

Huomattava osa nuorista pitää teatteria tärkeänä, mutta oleellinen kysymys teattereille on se, johtaako arvostus lipun ostamiseen.  Vuonna 2012 puolet 15-24 –vuotiaista nuorista oli käynyt teatterissa vähintään kerran. Ahkerimmin teatterissa käyvien, 45-64 –vuotiaiden joukossa vastaava luku oli noin kymmenen prosenttia korkeampi.  Vanhemmat teatterissakävijät myös astuvat vuoden aikana useammin sisään teatterin ovista: 45-64 –vuotiaista suurin osa oli käynyt vuoden aikana teatterissa peräti 3-5 kertaa, kun nuorten kohdalla yleisintä oli käydä teatterissa kerran tai kahdesti.

Yksi selkeä syy nuorten vähäisempään kulttuurin kulutukseen on taloudellinen. Peräti 58 prosenttia nuorista pitää kulttuuripalveluiden hintoja liian korkeana itselleen. Viime vuosina nuorten taloudellinen tilanne on tiukentunut ja vuonna 2015 joka kolmas nuori esimerkiksi kertoi jättäneensä harrastuksen aloittamatta rahapulan takia. Taloudellisten syiden rinnalla kulkee kilpailu nuorten vapaa-ajasta: vaihtoehtoisista ajanviettotavoista teatterin suurimmiksi haastajiksi nimettiin koti-ilta sekä illanvietto ystävien ja sukulaisten kanssa ja muusta kulttuuritarjonnasta erityisesti konsertit ja elokuvat.

Iso-Britannian ihme

Lipunmyyntitilastoja tutkaillessa on kiistatonta, että vanhemmat ikäpolvet kansoittavat suomalaisten teattereiden katsomoita nuoria innokkaammin. Teatteriyleisön vanheneminen kuitenkaan ei ole yleismaailmallinen tai väistämätön kehityskulku. Tästä esimerkkinä toimii Iso-Britannian katsojarakenteessa tapahtunut muutos. Vuonna 2013 tehdyn laajan kävijätutkimuksen mukaan 16-19- ja 20-24 -vuotiaat ovat Britanniassa tätä nykyä kaikista ikäryhmistä todennäköisimpiä teatterissakävijöitä ja teatteriyleisöjen nuorentuminen on jatkunut voimakkaana vuodesta 2009 lähtien.

Kuinka tämä on saatu aikaan? Nuorten katsojien saavuttamisen taustalla on arvioitu olevan ennen kaikkea rohkeat ohjelmistokokeilut ja dialogiin antautuminen yleisön kanssa. Myös nuorten viestintäkanavien taitavalla haltuun ottamisella on ollut osansa. Viidakkorumpu on nuorille kävijöille tiedotuskanavista tärkein – esimerkiksi ystävän suositus vaikuttaa usein ratkaisevasti lipun ostopäätökseen.

Briteissä nuoria onkin tavoitettu ja aktivoitu puhumaan teatterista somessa esimerkiksi alan yhteisen #ilovetheatre –kampanjan avulla. Esimerkin innostamina myös suomalaiset teatterijärjestöt ovat pistämässä pystyyn #MunTeatteri -kampanjaa, jonka tavoitteena on lisätä teatterin näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa ja kutsua kävijöitä kertomaan omista teatterikokemuksistaan.

Teattereiden kannattaa uhrata muutama ajatus nuorten saavuttamiseen, sillä positiivinen suhtautuminen teatteriin vihjaa, että heidän suunnaltaan saattaisi löytyä paljonkin potentiaalista yleisöä. Nuorten innostaminen teatteriin saattaa vaatia hieman enemmän aikaa ja vaivaa, mutta sen hyödyt kertautuvat teatterille alana moninkertaisesti. Yleisökasvatuksen keskeisenä tavoitteena voikin nähdä sen, että nuoret hakeutuisivat teatterin ja kulttuurin pariin myös aikuisina koettuaan nuorena merkittäviä taidekokemuksia. Britanniassa aikaan saatu katsojarakenteen nuorentuminen on rohkaiseva osoitus siitä, ettei kyseessä ole mahdoton tehtävä.

Iida Turpeinen
Suomen Teatterit ry

Lähteet:
Nuorisobarometri 2009,
Nuorisobarometri 2015,
Suomalaisten teatterissa, tanssiesityksissä ja oopperassa käynti 2012
State of Play: Theatre UK,  2013