22.9.2016 Blogi

Esittävä taide ja terrorismin uhka

Junassa 12.9.2016 matkalla Pariisista Brysseliin terrorismin uhan voi tuntea ihollaan. Pariisin Gare du Nordilla matkustajat ohjataan raskaiden turvatarkastuksien läpi, asemalaituri on täynnä poliiseja, sotilaita ja turvamiehiä paksuilla luotiliiveillä varustettuna, matkalaukkuja junassa tarkkaillaan, ihmiset vilkuilevat toisiaan ja epäilyttävät äänet saavat kaikki matkustajat säpsähtämään. Vastaavaa en ole ennen kokenut.

Eurooppalaisen kattojärjestömme PEARLE:n samana päivänä Brysselissä järjestämässä seminaarissa pohdittiin, kuinka esittävän taiteen tulisi tästä eteenpäin varautua terrori-iskuihin. Kuten kaikki hyvin tiedämme, pariisilaisessa Bataclanin teatterissa iskettiin 10 kuukautta sitten tavallisen esittävän taiteen yleisön kimppuun. Se mitä viime vuoden marraskuussa Pariisissa tapahtui ei sinänsä ollut uutta, sillä terrorismilla on Euroopassa valitettavasti pitkä historia. Kuitenkin tämä oli Ranskassa ensimmäinen kerta, kun terroristit hyökkäsivät esittävän taiteen yleisön kimppuun.

Ranska on nyt luonnollisesti terrorismiin liittyvien pohdintojen keskipiste. Nizzan heinäkuisen iskun jälkeen Ranska on joutunut jatkamaan kansallista hätätilaa ja kieltänyt julkiset tapahtumat 13.12. saakka samoin kuin esimerkiksi koulujen retket. Tämä on iso rajoitus demokratiassa ja vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan voimakkaasti. Ongelma Ranskassa on tällä hetkellä, kuinka pitkään hätätilaa voidaan jatkaa? Kaikki turvallisuushenkilökunta on rekrytoitu, joten ketään ei ole enää reservissä.

Paikallinen esittävän taiteen työnantajajärjestö käy neuvotteluita poliisin ja Kulttuuriministeriön kanssa turvallisuuskysymyksistä ja vastaa informaation leviämisestä esityspaikkojen johdolle. Ranskassa tarvitaan paljon lisää koulutusta, sillä esityspaikkojen henkilökunnan pitää pystyä reagoimaan paremmin ja nopeammin, jos hyökkäys tapahtuu. He ottavat mallia esimerkiksi kouluista, joissa pakoa ja suojatumista harjoitellaan aktiivisesti. Niin surullista kuin se onkin, Ranskassa ei enää uskota siihen, että uusia iskuja voitaisiin estää. Sen sijaan tapahtumien turvaamisessa pohditaan, miten päästäisiin mahdollisimman vähillä uhreilla.

Samaan aikaan ei ole mitään syytä lopettaa ns. normaalia elämää – eikä ole myöskään mitään syytä lopettaa esittämistä. Mutta yleisö ei toimi näin, sillä yleisö pelkää ja on osin myös kaikonnut. Bataclanin iskun seurauksena ranskalaiset yleisötapahtumat ovat alkaneet selvästi menettää yleisöään, ihmiset pelkäävät kokoontua yhteisiin paikkoihin. Näin iskut ovat inhimillisen kärsimyksen lisäksi aiheuttaneet suuria taloudellisia menetyksiä. Ranskassa valtio takaa nyt tuloja, jos esitys ei myy tai taiteilijoille ei muuten voitaisi maksaa palkkoja. Samalla yleisöä houkutellaan takaisin laajoilla yleisökampanjoilla.

Miten ehkäistä, miten toimia?

Esityspaikkojen turvallisuutta on harvoin ajateltu terrorin ja hyökkäyksen näkökulmasta, pikemminkin tulipalon tai muun katastrofin mahdollisuuksia on pidetty todellisina. Kuitenkin myös esittävään taiteeseen ja terrorismiin liittyviä kysymyksiä on jouduttu miettimään esimerkiksi Englannissa määrätietoisesti jo 2000-luvun alusta lähtien. Tärkeää on tajuta, että kaikilla on osuus terrorismin torjunnassa: Ensin pitää estää terrorismi kaikkineen eli estää rahoitus ja ihmisten mukaan lähteminen, sitten pitää käännyttää jo mukaan hamuavia ja lopuksi estää hyökkäykset. Jos iskuja tästä huolimatta tapahtuu, on tärkeää pohtia, miten elämä saadaan mahdollisimman nopeasti raiteilleen.

Iskun sattuessa pääasia on pystyä evakuoimaan mahdollisimman monta ihmistä. Motto paikan turvallisuudessa on yksinkertaisuudessaan se, että paikan vahvuuksia on vahvistettava ja heikkouksia vähennettävä. Riskienhallinta on yksinkertaisimmillaan sitä, että kartoitetaan, missä ollaan hyviä ja mitkä asiat ovat heikommalla tolalla. Kaikki, myös ympärillä olevat teatterit ja muut esityspaikat on tärkeää saada mukaan suunnitelmaan. Ja henkilökunta pitää kouluttaa. Niin sanottu kill-rate, eli kuolleiden määrä, laskee heti hyökkäyksen alun jälkeen, mikä näkyi myös Bataclanin kohdalla. Mitä nopeammin henkilökunta pystyy reagoimaan, kuten lukitsemaan ovia ja käskemään ihmisiä erilaisten esteiden taakse suojaan, sitä vähemmän syntyy uhreja.

Tärkeää on näyttää varmalta ja vahvalta, sillä se on todella iso osa turvallisuutta. Esimerkiksi pariisilaisessa Châtelet’n teatterissa mahdollisiin iskuihin on varauduttu perusteellisesti. Henkilökuntaa koulutetaan, teatterissa järjestetään evakuointiharjoituksia (mukaan lukien taiteilijat), yleisö kävelee turvatarkastuksen läpi ja heidän laukkunsa läpivalaistaan. Tästä syystä teatterin ulkopuolelle syntyy ennen esitystä jonoja, jolloin yleisön turvallisuutta varmistamaan on palkattu vähintään kaksi siviiliasuista turvamiestä, jotka raportoivat poliisille ja talolle mahdollisista epäilyttävistä havainnoista.

Turvallisuus on tärkeää, mutta se ei voi hallita kaikkea. Täytyy olla realisti: Pitää tietää minkälaisia riskejä otetaan, täytyy tietää mitä tehtiin ja miksi. Ja mitä ei tehty ja miksi ei. Myös viestintä on oleellista, sillä se voi viedä kaiken hyvään tai huonoon suuntaan. Iskuihin liittyvien viestien pitää tulla organisoivalta taholta. Ensimmäisenä tärkeintä on sympatia ja empatia ja seuraavaksi tärkeintä on kertoa, että syyt selvitetään.

Entä Suomi?

Kuten sanottu, Bataclan näytti meille, että iskujen uhka esittävän taiteen piirissä Ranskassa on jo arkipäivää. Samalla esittävän taiteen puolella pohdinnat turvallisuudesta ovat vielä monesti aluillaan. Kaikenlaisen terrorismin uhka on hyvä ymmärtää ja siihen on kiristyneessä yhteiskunnallisessa tilanteessa järkevää varautua. Samaan aikaan on tärkeää laittaa asiat mittasuhteisiin, sillä riski ja pelko ovat kaksi eri asiaa. Meillä ei ole välitöntä uhkaa ja normaali elämä ja esittäminen jatkuvat. Kuten hollantilainen turvallisuusalan asiantuntija Arjen Jonge Vos puheenvuorossaan sanoi: ”jos pelkäät huomista, sinun kannattaa kuolla jo tänään”.

*Pitäisikö mielestäsi Suomessa järjestää esityspaikkojen henkilökunnalle yleisön turvallisuuteen liittyvää koulutusta? Kerro mielipiteesi tämän nopean kyselyn kautta täällä

Hanna-Reetta Schreck on Suomen Teatterit ry:n järjestöasiantuntija.
hanna-reetta.schreck@suomenteatterit.fi

Kuvassa Bataclanin teatteri Pariisissa.