2.11.2016 Blogi

Kulttuuripalvelut ja tulevaisuuden kunta

Osallistuin viime viikolla ihan mielenkiinnosta valtionvarainministeriön järjestämään kuntapäivään Helsingissä. Toki tällaisten keskustelujen ja niissä käsiteltävien teemojen monitoroiminen kuuluu muutenkin normaaliin edunvalvontajärjestön arkeen, mutta tässä tilaisuudessa kiinnosti erityisesti se, mihin keskustelu kunnallispolitiikassa keskittyy nyt, kun suuria muutoksia on vireillä. Jos ja kun sote-asiat siirtyvät uusille maakunnille vuonna 2019, kuntasektorinkin on jo siirrettävä strategisessa suunnittelussa katseet aikaan, jolloin kuntien vastuukenttä ei enää vastaa nykyistä.

Ministeriön tilaisuus oli rakennettu erilaisten tulevaisuusskenaarioiden varaan. Pohdittiin, kuinka tulevaisuudessa eri ikä- ja yhteiskuntaluokkiin kuuluvat kuntien asukkaat toteuttaisivat tarpeitaan kunnissa, jotka olivat eri tavoin satsanneet alueidensa elinvoimaisuuteen. Paljonpuhuva ”viimeinen sammuttaa valot” edusti synkintä tappiomentaliteettia, ja toisessa ääripäässä pohdittiin erilaisten, hyvin rakennettujen vetovoimaisuustekijöiden merkitystä alueiden elinvoimaisuudelle.

Ilahduttavan monessa puheenvuorossa päivän aikana tuotiin esille se tosiseikka, että ihmisten sijoittumiseen vaikuttaa huomattavan paljon se, minkälaisia virikkeitä heidän elinympäristönsä tarjoaa. Ajan henkeen puhutaan ”positiivisesta pöhinästä” – termi, joka auki purettuna pitää sisällään juuri niitä asioita, joita kulttuuripalvelut tyypillisesti tuottavat: palveluita, jotka tarjoavat vaihtoehtoja rutiinille työ-kotisohva-vuode-repeat.

Seuraavat kuntavaalit käydään jo ensi keväänä, tarkemmin 9.4.2017. Tuolloin valitaan ne päättäjät, jotka kussakin kunnassa linjaavat, mihin suuntaan kukin ”tulevaisuuden kunta” lähtee kehittymään. Suomen Teatterit ry toteuttaa talvella yhteistyökumppaniensa kanssa vaalityön tueksi teatterissakäyntitutkimuksen, jonka tulokset ovat laajasti käytettävissä kulttuuriteemojen lobbaamisen tukena vaalien alla.

Pidetään meteliä itsestämme. Mitä enemmän kuntasektorin päättäjien joukossa on kulttuurin puolestapuhujia, sitä todennäköisemmin kulttuuripalvelujen laaja alueellinen verkosto säilyy pitkän taantuman ylitse. Jotta tulevaisuuden kunta olisi aidosti vetovoimainen ja elinvoimainen, siellä täytyy jatkossakin tapahtua jotakin.

Tommi Saarikivi, toiminnanjohtaja