23.3.2017 Blogi

Tehokkaampaa edunvalvontaa

Osallistuin Taiteen edistämiskeskuksen toiveesta 100 puheenvuoroa taiteesta -kirjoitussarjaan. Kirjoitussarjassa taiteen ja kulttuurin asiantuntijat arvioivat eri näkökulmista tekijöitä ja ilmiöitä, jotka ovat ajankohtaisia 100-vuotiaassa Suomessa. Valitsin omaksi näkökulmakseni sen, jonka tunnen päivätyöni kautta parhaiten, eli taiteen ja kulttuurin edunvalvontatyön.

Taidepolitiikan tekeminen ja siihen niukkuuden vallitessa väistämättä liittyvä valintojen tekeminen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Mitä lähemmäs järjestelmää koskevassa keskustelussa tullaan luovan työn lopputuotetta eli teosta, sitä vaikeampaa on löytää yhteistä kieltä ja arvoperustaa sen suhteen, minkälaisia teoksia julkisesti rahoitetun järjestelmän pitäisi ensisijaisesti tuottaa. Taiteen ”arvon” ja merkityksen arvioiminen perustuu aina henkilön subjektiiviseen kokemukseen, jonka yhteismitallinen pisteyttäminen ja vertaileva arviointi laajemman joukon kesken on käytännössä mahdotonta. Tämä on ongelma, johon on säännöllisesti törmätty kuluvana talvenakin valtionosuusalojen rahoitusuudistuskeskustelun yhteydessä, kun monelta taholta järjestelmän osaksi toivottaisiin laaturahoitusta. Onneksi taiteellisen laadun ohella voidaan arvioida muunkinlaisia laatutekijöitä, vaikka helppoa sekään ei ole.

Juhlavuoden kirjoituksessani valitsin toisen näkökulman aiheeseen. Jossain rajallisten taide- ja kulttuurimäärärahojen jakamisen ja siihen liittyvien valintojen tekemisen yläpuolella on olemassa yleisempi yhteinen taide- ja kulttuuripoliittinen yläkäsite, josta käydään tuntuvasti vähemmän keskustelua kuin niukkojen määrärahojen jakamisesta ja tähän jakamiseen sovellettavasta politiikasta ja sen tekemisen säännöistä. Tämä ylempi taso on taiteen ja kulttuurin yhteinen etu, sen kokonaismerkitys yhteiskunnassa, taiteen kokonaisrahoitusasema osana julkisen rahoituksen ylemmän tason suuria valintoja, ja koko taiteen kenttää koskevien suurempien valintojen, kuten yleinen taiteilijapolitiikkaan liittyvän sääntelyn kehittäminen.

Ehdotan yhdessä monen kollegani kanssa, että tätä koko taiteen ja kulttuurin kentän yleistä etua voisi edistää nykyistä tehokkaammin yhteisellä edunvalvontatyöllä. Keskusteluja aiheesta käydään varmasti paljon lähiaikoina. Katsotaan mitä niistä seuraa!

Lue ”Kulttuurin ja taiteen kenttä tarvitsee yhteisen äänen” 100 puheenvuoroa taiteesta -kirjoitussarjassa

– Tommi Saarikivi, toiminnanjohtaja

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri: YOUMAKEME © Sakari Viika