29.4.2017 Teatterialan uutisia

Trisha Brown: Kansainvälisen tanssin päivän julistus 29.4.2017

Minusta tuli tanssija koska halusin lentää. Painovoiman mysteeri on aina jotenkin liikuttanut minua. Tansseissani ei ole mitään salaista merkitystä. Ne ovat henkisiä harjoituksia fyysisessä muodossa.

Tanssi laajentaa mahdollisuuksiamme kommunikoida. Se tuottaa iloa, kauneutta ja tietoutta. Tanssissa on kyse luovuudesta… yhä uudelleen ja uudelleen, ajattelun, valmistamisen, tekemisen ja esittämisen luovuudesta.

Keho on ilmaisun eikä esittämisen väline. Tämä ajatus vapauttaa luovuutemme ja se on taiteentekemisen olennainen oppi ja lahja.

Taiteilijan elämä ei pääty ikääntyessä, kuten jotkut ajattelevat. Tanssi on tehty ihmisistä ja ideoista. Tanssiesityksen katselija voi viedä tämän luovuuden voiman kotiin ja soveltaa sitä jokapäiväisessä elämässään.

—-

Tämän Brownin teosten näkemyksiä ja arvoja heijastelevan viestin on koonnut Trisha Brownin läheinen yhteistyökumppani Susan Rosenberg Brownin omista kirjoituksista ja lausunnoista. Se on osoitettu kaikille tanssia rakastaville kaikkialla maailmassa ja samalla se on myös kunnianosoitus Trisha Brownille, joka menehtyi 18.3.2017.

Trisha Brown syntyi vuonna 1936 Aberdeenissa, Washingtonin osavaltiossa. Hän valmistui Mills Collegesta Californiassa vuonna 1958 ja muutti New Yorkiin muutamaa vuotta myöhemmin. New Yorkissa hän työskenteli taiteilijoiden kollektiivissa, joka haastoi vallitsevan käsityksen esityksestä, venytti koreografian käsitettä ja muutti modernin tanssin lopullisesti. Tämä ryhmittymä oli Judson Dance Theatre, ja ilmiötä alettiin kutsua postmoderniksi tanssiksi.

Vuonna 1970 Trisha Brown perusti oman tanssiryhmän ja inspiroitui asuinympäristöstään. Hän vei tanssia epätavallisiin esitysympäristöihin. Tämän ajan teoksista voidaan mainita esimerkiksi Walking Down the Side of the Building (1970) ja Roof Piece (1971). Nimensä mukaan teoksissa tanssittiin talon seinää pitkin ja katolla.

1980-luvulla Brown loi monia innovatiivisia teoksia, kuten nyt jo ikonisen Set and Reset (1983), jonka musiikista vastasi Laurie Anderson ja visuaalisesta maailmasta Robert Rauschenberg. Brownin tyylille on tunnusomaista virtaava, mutta samalla ennalta arvaamaton geometrinen tyyli. Hän uusiutui jatkuvasti.

1990-luvulla hän kiinnostui klassisesta musiikista ja oopperasta. Kriitikot ylistivät hänen J.S. Bachin monumentaaliseen Musical Offering (Musicalisches Opfer) – sävellykseen tekemäänsä teosta M.O. vuonna 1995. Hän kiinnostui myös uusista teknologioista ja loi hauskan ja hienostuneen I love my robots (2007) japanilaisen taiteilijan ja robottisuunnittelijan Kenjiro Okazakin kanssa.

Trisha Brown ei ollut ainoastaan tuottelias koreografi, hän oli myös pätevä kuvataiteilija. Hänen piirustuksiaan on nähty näyttelyissä, gallerioissa ja museoissa ympäri maailmaa. Trisha Brown loi yli 100 tanssiteosta vuodesta 1961 lähtien. Hän on saanut lukuisia huomionosoituksia ja kansainvälisiä tunnustuksia.