10.5.2017 Blogi
Nykyhetki, tulevaisuus, ja kaikki se aika siinä välillä
Kesän lähestyessä järjestötyössä katse kääntyy jo seuraavan vuoden suunniteluun. Tampereen Teatterikesän keskustelunaiheita suunnitellessa on puhuttu paljon nuorista, ja he ovat luontevasti valikoitumassa ainakin festivaaliperjantain ohjelman keskustelunaiheeksi – sekä teatterin tulevina yleisöinä, että tulevina teatterin tekijöinä. Nuorissa on tulevaisuus. Ja keskustelu tulevaisuudesta on tärkeää. Samalla pitää tietenkin suoriutua tästä nykyhetkestäkin.
Teatterialan tilastot vuodelta 2016 saadaan Teatterin tiedotuskeskukselta lähiaikoina. Viime vuosien vuoristoradan jälkeen erityisenä kiinnostuksen kohteena on teatteriyleisöjen kokonaiskehitys. Teatteriala menetti yleisöjään normaalia kausivaihtelua enemmän vuosina 2013-14, mutta kiri sen jälkeen hyvin kiinni. On kiinnostavaa nähdä mille tasolle yleisön teatteripalvelujen kokonaiskulutus asettuu turbulentimman ajan jälkeen. Taustamuuttujat eivät ole olennaisesti toistaiseksi muuttuneet. Julkinen talous ja koko yhteiskunta kärsii edelleen vuodesta 2008 alkaneen pitkäaikaisen taantuman vaikutuksista, ja toisaalta suuret ikäluokat kulttuurin kuluttajina ovat voimissaan, jäävät edelleen eläkkeelle ja heillä on paljon vapaa-aikaa ja usein taloudellisia resursseja sen monipuoliseen hyödyntämiseen.
Aikamme suuria kulttuuripalvelujen järjestämisen kysymyksiä on löytää tasapaino näiden suurien ikäluokkien kulttuurinälän tyydyttämisessä ja samalla löytää keinoja aktivoida myös nuoremmat sukupolvet elävän esittävän taiteen pariin. Teatterin suurkuluttaja on stereotypian mukaan iäkäs ja koulutettu, ja tilastojen mukaan hän näyttää keski-iältään ikääntyvän jatkuvasti. Tämähän ei ole kehitys, joka voisi jatkua loputtomiin, koska biologia asettaa keski-iän nousulle rajoitteita, joita ei ole mahdollista sivuuttaa. Ja kuitenkin olen käynyt hyviä keskusteluja siitä tosiseikasta, että olisi jokseenkin mieletöntä olla suuressa määrin huomioimatta suuria ikäluokkia juuri nyt, kun he ovat teatterin asiakkaina erinomaisessa elämäntilanteessa. Heavy-user saattaa olla vanhempi kuin koskaan ennen, mutta hän on tämän hetken teatteriasiakkaana vähintään yhtä tärkeä kuin nyt vielä nuoret katsojat sitten tulevaisuudessa.
Kokonaisuus, suuren yleisön palveleminen, tasapaino, tulevaisuuden tekijät ja uusien yleisöjen kasvattaminen – tällaista palapeliä puretaan eri tavoin Teatterikesän keskusteluissa. Varatkaa päivät kalenteriin ja nähdään siellä!
– Tommi Saariviki, toiminnanjohtaja
Kuva: Smiling audience, TEDxCapeTown