20.1.2018 Lausunnot ja kannanotot

Eriävä mielipide valtionosuusuudistukseen

Suomen Teatterit ry:n toiminnanjohtaja Tommi Saarikivi jätti eriävän mielipiteen ehdotukseen esittävien taiteiden ja museoiden valtionrahoituksen uudistamiseksi.

Eriävänä mielipiteenä esitän, että työryhmän olisi tullut ratkaista seuraavat kysymykset toisin:

1. Valtionosuusalojen kustannuskehitys, rahoituslaissa yksikköhinnoista tehtävät vähennykset ja mahdollinen lisärahoitus

Keskustelussa kulttuurin valtionosuusalojen todellisesta rahoitustarpeesta tulisi selkeästi tuoda esiin kaikkia nykymuotoisen VOS-järjestelmän piiriin kuuluvia toimijoita koskeva rahoitusvaje, joka johtuu 2010-luvulla toteutetuista lukuisista vähennyksistä museoiden, orkestereiden ja teattereiden yksikköhintaan, jotka on useaan kertaan tarkistetulla rahoituslain 35a §:llä säädetty vuosittain toteutettavaksi. Yhdeksi uuden järjestelmän perustavoitteeksi tulisi selkeästi asettaa tämän rakenteellisen vajeen korjaaminen vastaavasti, kuin tehtiin vuosina 2008-2010, jonka jälkeen tarkoitus oli, että valtionosuusrahoitus kehittyisi todellista kustannuskehitystä vastaavasti indeksejä seuraamalla. Rahoituslain 35a §:ssä on euron tarkkuudella määritelty se yksikköhinnoista tehtävä alakohtainen vähennys, jonka verran jokaista kunkin VOS-alan yksikköhintaa alennetaan. Näiden lukujen perusteella syntyvä kokonaisrahoitusvaje suhteessa toteutuneeseen kustannuskehitykseen tulee ottaa selkeästi osaksi keskustelua VOS-alojen lisärahoitustarpeesta.

Muutenkin keskustelussa erilaisista mahdollisista lisärahoituskohteista tulisi käyttää asetettujen tavoitteiden laskelmissa aina todellista lisärahoitustarvetta, eikä jonkinlaiseen varovaisuuteen tai ”rahoitusrealismiin” perustuen valmiiksi todellisesta tavoitteesta poikkeavia alhaisempia lukuja. Päätökset mahdollisesta lisärahoituksesta tehdään muualla. Työryhmän tehtävä on mielestäni saattaa päättäjien tietoon mahdollisimman perusteellista ja täydellistä tietoa mahdollisista lisärahoituskohteista. Siksi kaikki luvut lisärahoitustarpeesta tulisi esittää juuri sen suuruisina kuin kunkin mahdollisen kohteen todellinen rahoituksen tarpeen taso on.

2. Esityksen vaikutusarviot ja vaihtoehtoisia ratkaisuja toimia

Esityksen vaikutusarviossa olisi selkeämmin ja monipuolisemmin tuotava esiin tehtyjen esitysten kokonaisvaikutukset. Lisäksi joiden ratkaisujen osalta olisi ollut syytä tuoda selkeämmin esiin vaihtoehtoisia ratkaisuja toimia. Nyt esitykset voi helposti lukea niin, että työryhmän esitys yksittäisissä kysymyksissä olisi välttämätön edellytys järjestelmän kokonaisuudistuksen toteuttamiseksi, vaikka näin ei aina ole. Otan tässä esille kaksi tärkeää esimerkkiä: korotetusta valtionosuudesta luopumisen esittävissä taiteissa sekä lasten- ja tanssiteatterin ja sirkuksen aseman uudessa järjestelmässä.

Tampereen Työväen Teatterin korotetun henkilötyövuoden poistamisen osalta työryhmän esityksessä todetaan, että se vähentää teatterin rahoitusta noin 2 miljoonalla eurolla, mutta kyseisen leikkauksen tarkoituksesta tai vaikutuksesta ei lausuta enempää. Ratkaisu on mielestäni aluepoliittisesti kyseenalainen ja jättää lisäksi vaikutusarvion osalta huomioimatta karkealla tavalla sen tosiseikan, että tämän kokoluokan leikkaus vaikuttaa paitsi kyseisen teatterin mahdollisuuksiin toteuttaa monipuolista kulttuuripalvelutehtäväänsä, myös olennaisesti alueen muihin toimijoihin, jotka ovat tehneet Tampereen Työväen Teatterin kanssa yhteistyötä. Eriävänä mielipiteenäni esitän, että Tampereen Työväen Teatterin rahoitus on mahdollista ratkaista muunkinlaisella, sen esitystoiminnan ja laaja-alaisen yhteistyön tulevaisuudessakin paremmin turvaavalla ratkaisulla, aivan vastaavasti kuin ollaan perustellusti ehdottamassa Svenska Teaternin osalta, joka niin ikään menettäisi uudessa, työryhmän esittämässä järjestelmässä korotetun valtionosuutensa.

Lisäksi esitän samaan kokonaisuuteen liittyen eriävän mielipiteeni siltä osin, kuin työryhmän esitys ei käsittele tarkemmin mahdollisuutta ratkaista myös järjestelmän piiriin tulossa olevan Tanssin Talon ja sirkuskentällä samankaltaisella toimintamallilla toimivan Uuden sirkuksen keskus Circon rahoitusta uudessa järjestelmässä jollakin VOS-järjestelmän laskentaperiaatteista poikkeavalla rahoitusratkaisulla. Kysymys ei ole niinkään siitä, tulisiko tällaisille toimijoille antaa kansallinen status kuten esitetään Svenska Teaternin kohdalla, vaan siitä, että niille tulisi tästä riippumatta turvata riittävät toimintaresurssit, koska molemmilla on erinomaiset mahdollisuudet edistää niin tanssin kuin sirkuksen kentän toimintaedellytyksiä laaja-alaisesti tulevaisuudessa. Kyseiset toimijat ovat perustellusti esittäneet, että VOS-järjestelmän mukainen laskenta on niille niiden poikkeavasta tuotantomallista johtuen epäedullinen.

Sirkuksen asemaan liittyen on lisäksi huomautettava, että siltä osin kuin uuden esittävien taiteiden rahoitusjärjestelmän mahdollisten vaikutusten osalta niiden esitetään koskevan myös sirkusta, tämä toteutuu vain silloin, jos uudistetun VOS-järjestelmän piirissä on sirkustoimija tai –toimijoita. Vanhan teatteri- ja orkesterilain mukaisen järjestelmän piirissä ei vuonna 2017 ole vielä yhtäkään sirkusta.

Vaikutusarvioissa ei mielestäni ole liioin tuotu riittävän selkeästi esille kaikkia niitä vaikutuksia, joita harkinnanvaraisista tuista luopuminen uudessa järjestelmässä potentiaalisesti aiheuttaa tyypillisesti kohtuullisen pienistä toimijoista koostuville esittävien taiteen aloille, kuten vaikkapa lastenteatterille ja tanssille. Näiden alojen VOS-toimijoiden rahoituksesta nykyiseen järjestelmään liittyvät harkinnanvaraiset tuet ovat muodostaneet usein merkittävän osan. Vaikutusarviossa on tuotu esille harkinnanvaraisista tuista luopumisesta osin johtuva mahdollisuus tuoda järjestelmään lisää henkilötyövuosia ja nostaa henkilötyövuoden hintaa, mutta ei ole riittävästi tuotu esille sitä tosiseikkaa, että vuoden 2017 lopussa käytettävissä olevan tiedon perusteella harkinnanvaraisista tuista luopuminen uhkaa vaikuttaa lukuisten pienten esittävän taiteen toimijoiden asemaan niin, etteivät harkinnanvaraisten tukien tarkoituksia uudessa järjestelmässä osin vastaavat painokertoimet riitä alkuunkaan turvaamaan näiden alojen vaikuttavuutta jatkossa, saati vahvistaa niiden asemaa, niin kuin painokerroinjärjestelmän perusteluna usein on käydyssä keskustelussa esitetty. Päinvastoin kuin esimerkiksi lastenteatterin vaikuttavuuden osalta on omaksumani käsityksen mukana tavoitteena ollut ja esitykseenkin kirjattu, lukuisat lastenteatterit ovat harkinnanvaraisista tuista luopumisen jälkeen lähes poikkeuksetta kokonaisrahoitusta menettävien teattereiden joukossa, mikäli niille ei selkeästi allokoida lisää henkilötyövuosia suhteessa nykyiseen laskentaan perustuvaan jakoon. Eriävänä mielipiteenä esitänkin, että yksioikoisen kaikista harkinnanvaraisista tuista luopumisen vaihtoehtona tulisi tarkastella kyseisten tukien turvaamien kulttuuripalveluiden turvaamista vaihtoehtoisin rahoitusinstrumentein silloin, jos uuden järjestelmän painokertoimet eivät tunnu välineenä riittävältä kyseisten palveluiden turvaamiseksi. Uuden järjestelmän tavoitteena ei voi olla muutaman lisähenkilötyövuoden ja hiukan korotetun henkilötyövuoden hinnan saavuttaminen heikentämällä kehittyvää tanssin kenttää tai muutamaa pientä lastenteatteritoimijaa, jotka ovat erikoistuneet tekemään ammattiteatteripalveluja lapsille.

3 Kysymys esittävien taiteiden yhteisestä yksikköhinnasta

Esittävän taiteen mahdollisen yhden yhteisen yksikköhinnan ratkaisu tulisi tehdä lopullisesti vasta lähempänä järjestelmän tosiasiallista käyttöönottoa toimenpiteen vaikutusten ja kokonaismerkityksen arvioimiseksi luotettavammin kuin tilanteessa, jossa työryhmä joutui arvioimaan asiaa syksyllä 2017. Tämän hetken tilanteen valossa yksikköhintojen yhdistäminen näyttää taloudellisilta vaikutuksiltaan niin rajulta toimenpiteeltä, että sen rahoittaminen syö muiden esittävien taiteiden kuin orkesterikentän osalta olennaiselta osin monet sellaiset positiiviset vaikutukset, joita järjestelmällä on tavoiteltu. Teatteri- ja orkesterikentän yksikköhintojen eri suuntiin viime vuosina tapahtuneen kehityksen vertailu toi esiin selkeitä ongelmia kulttuurin valtionosuusalojen esittävien taiteiden yksikköhintojen laskennassa ja hintojen kehitykseen vaikuttavan lainsäädännön perusperiaatteissa.

Eriävänä mielipiteenä suhteessa työryhmän esitykseen esitän siksi, että ennen ratkaisua mahdollisesta yksikköhintojen yhdistämisestä henkilötyövuoden hinnan peruslaskumekanismi sekä ehdotetun toimenpiteen kokonaisvaikutukset pitäisi arvioida vielä uudestaan, ennen kuin lopullisesta lakiesityksestä tehdään päätös.

– Tommi Saarikivi

Lue esitys kokonaisuudessaan:
Esittävän taiteen ja museoiden valtionrahoituksen uudistaminen

Kuva: Pirjo Riitta Iltanen, Turun Ruotsalainen teatteri, Valokuvataiteen museon arkisto