24.5.2018 Teatterialan uutisia
Antropologiaa teatterissa – Teatro del Lido tutustuu yleisöön kenttätutkimuksen keinoin
Italialaisella Teatro del Lidolla on palkkalistoillaan sekä antropologeja että sosiologeja. Mutta mitä antropologi tekee teatterissa? Tiedottajamme Iida haastatteli teatteriantropologi Filippo Langea Culture Action Europen konferenssissa Roomassa.
Yleisö tutuksi kenttätutkimuksen keinoin
Lido on Rooman esikaupunkialue, jossa työttömyysaste on korkealla, mafia voimissaan ja paikallisten usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa on heikko – edellisissä paikallisvaaleissa vain 36 prosenttia asukkaista vaivautui uurnille. 1990-luvulla aktivistiryhmä päätti perustaa Lidoon teatterin, jonka kanssa paikalliset voisivat käsitellä alueensa ongelmia ja etsiä niihin ratkaisuja. He päättivät käynnistää teatterin toiminnan järjestämällä avoimen kokouksen, jossa asukkaat voisivat keskustella työryhmän kanssa siitä, miten he tahtoisivat teatterin toimivan ja mitä ilmiöitä sen käsittelevän. Mutta miten innostaa paikalliset mukaan? Teatro del Lido päätti lähestyä ongelmaa uudesta näkökulmasta ja niin antropologi Filippo Lange sai tehtäväkseen saada Lidon asukkaat kiinnostumaan teatterista.
Klassinen mielikuva antropologista on sademetsän uumenissa elävien alkuperäiskansojen pariin matkaava, hellekypäräinen tutkimusmatkailija. Antropologian keskeisiin tutkimusmetodeihin kuuluu yhä nykyäänkin etnografinen kenttätyö ja osallistava havainnointi: kun antropologi tahtoo ymmärtää tietyn ihmisjoukon toimintaa, hän saattaa viettää heidän parissaan pitkiäkin aikoja. Nyt Teatro del Lidossa haluttiin kokeilla, miten etnografinen kenttätyö soveltuisi yleisötutkimuksen ja -työn välineeksi.
Lange aloitti työnsä viettämällä aikaa Lidon kaduilla, kaupoissa, kahviloissa ja baareissa. Hän havainnoi ihmisten arkea ja jutusteli paikallisten kanssa. Hiljalleen työn pohjalta alkoi rakentua kuva kaupungin eri alueista ja väestöryhmistä. Tutustuttuaan ihmisiin Lange alkoi udella, minkälaisia ongelmia he kohtasivat arjessaan ja millaisia teemoja he tahtoisivat teatterin käsittelevän. Huolellinen pohjatyö paikallisten kanssa kantoi hedelmää: ensimmäiseen kokoukseen saapui lähes 80 kaupunkilaista, joiden kanssa ryhdyttiin pohtimaan, millaista teatteria juuri he voisivat tarvita.
Yhteisöllistä ohjelmistosuunnittelua
Vuosien saatossa Teatro del Lidolle on kehittynyt omanlaisensa prosessi teosten luomiseksi. Teatteri järjestää säännöllisesti yhteisöllisiä suunnittelukokouksia, joissa päätetään teatterin tulevista linjauksista. Mukana keskustelussa ovat muun muassa katsojat, opettajat, paikallinen nuoriso, sosiaalityöntekijät, maahanmuuttajat sekä taiteilijat. Teatteri pyrkii suunnittelemaan toimintaansa aina 3–5 vuodeksi eteenpäin. Langen mukaan pitkä perspektiivi auttaa luomaan selkeämmän vision ja synnyttämään pitkäjänteisiä sosiaalisia ja kulttuurisia prosesseja yksittäisten hankkeiden sijaan.
”Tahdomme luoda kohtaamisia, jotka rakentavat kestävää yhteistyötä eri toimijoiden välille”, Lange kertoo. Esimerkkinä tästä hän mainitsee Intersessete-hankkeen, joka saattoi yhteen kolmen lastentarhan lapset, paikallisen mielenterveysseuran ja teatterin. Ne työskentelivät yhdessä seitsemän kuukauden ajan, järjestivät yhteisiä työpajoja ja tuottivat teatteriproduktion. Mielenterveyspotilaat toteuttivat esitysten lavastuksen ja puvustuksen, ja lapset vastasivat esitysten tarinoista. Teatteri koordinoi projektia ja tuotantoa ja sen taiteilijat auttoivat työryhmää projektin suunnittelussa ja toteuttamisessa. Intersesseten tavoitteena oli vähentää mielenterveysongelmiin kohdistuvaa stigmaa, lisätä tietoisuutta mielenterveystyöstä ja luoda korkeatasoista taidetta ja mielenterveysseura ja päiväkodit jatkoivat yhteistyötään myös projektin loputtua. Jatkossa mielenterveysliittojen keskusjärjestö aikoo jalkauttaa Lidossa luodun yhteistyömallin myös muihin italialaisiin kuntiin.
”Haluamme käsitellä aiheita, jotka koskettavat paikallisesti, mutta joista on tärkeä keskustella myös laajemmin yhteiskunnassa. Mielenterveyskysymysten lisäksi muita käsittelemiämme aiheita ovat olleet esimerkiksi perheväkivalta ja naisten asema, nuorison suhde mafia-alakulttuuriin, vanhusten kohtelu sekä uusien näkökulmien etsiminen alueen historiaan.”
Välillä teatteri saattaa keskittyä työskentelemään jonkin tietyn asukasryhmän kanssa. Eräs esityskokonaisuus esimerkiksi luotiin yhdessä paikallisen romanileirin asukkaiden kassa. Esityksen valmistelu aloitettiin Langen avulla, joka vietti kuukauden leirin asukkaiden parissa ennen varsinaisen teatteriprojektin aloittamista. ”Me tutustumme ihmisiin. Emme vain odota, että he tulevat paikalle, kun kutsutaan, vaan rakennamme heidän kanssaan luottamussuhteen ajan kanssa”, Lange kertoo. ”Meidän tehtävämme ei ole saada ihmisiä kiinnostumaan teatteristamme vaan tehdä teatteria, joka on kiinnostunutta ihmisistä.” Langen mukaan juuri tässä antropologian menetelmät voivat olla avuksi teattereille, sillä ne auttavat ymmärtämään syvällisesti yhteisöjen sosiaalisia ja kulttuurisia suhteita ja ongelmia.
”On moraalitonta luvata muutosta, jos sitä ei tule”
Lange painottaa, että keskeistä teatterin toiminnassa on ideoiden ja toimintatapojen jalkauttaminen. Näin voidaan varmistaa, että esitysten synnyttämän keskustelu vaikuttaa ja jatkuu myös yksittäisen projektin loputtua. ”Teatterina meidän olisi moraalitonta herättää asukkaissa valheellinen toivo siitä, että he voivat vaikuttaa omaan elämäänsä ja muuttaa asioita. Jos niin ei tapahdu, kokemus passivoi heitä entisestään.” Siksi kunkin esitysprojektin vaikutuksia arvioidaan aina yhdessä yleisön ja muiden sidosryhmien kanssa myös jälkikäteen.
Teatro del Lidossa ollaan pohdittu tarkkaan, kuinka mitata taiteen vaikuttavuutta. Langen mukaan katsojien määrä ei yksistään ole hyvä mittari, sillä se ei kerro siitä, mitä yksittäisen katsojan päässä tai hänen suhteessaan yhteiskuntaan tapahtuu. ”Tutkimme teatterin toimintatapojen vaikutusta paikallisissa yhteisöissä systemaattisella tavalla. Olemme erityisen kiinnostuneita siitä, miten kulttuuritoimintaan osallistuminen muuttaa ihmisten käsitystä omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja parantaa heidän elämänlaatuaan.”
Filippo Lange
Teatteri tekee tätä nykyä jokaisesta esityskokonaisuudesta kattavan vaikuttavuusanalyysin. Sen avulla teatteritoiminnan vaikuttavuus voidaan osoittaa helposti ja vakuuttavasti muun muassa poliitikoille ja rahoittajille. Tätä varten teatteriin on palkattu myös sosiologi. Lisäksi teatterin keskustelutilaisuuksiin kutsutaan aina myös paikallisia päättäjiä ja yritysten edustajia, jotta teatterin käsittelemistä ongelmakohdista syntyisi aitoa ja vaikuttavaa yhteiskunnallista keskustelua.
Langen mukaan hienoimmalta tuntuu, että Teatro del Lidon toimintaan osallistumisen innoittamina paikalliset ovat innostuneet perustamaan omia teatteriryhmiään. ”Me pyrimme tukemaan kaikin tavoin näiden uusien ryhmien syntymistä. Se kertoo siitä, että olemme tehneet jotain oikein.”
Iida Turpeinen
Tiedottaja, Suomen Teatterit ry
Filippo Lange tulee esittelemään Teatro del Lidon metodeja Tampereen Teatterikesän puheenjohtajaseminaarissamme.