16.8.2018 Teatterialan uutisia
Kulttuurin valtionosuuksia koskevat budjettiesitykset vuodelle 2019
Aivan yhtä varmasti kuin Tampereella järjestetään vuosittain Teatterikesä-festivaali, julkistetaan elokuun alkupäivinä myös ministeriöiden budjettiesitykset koskien valtion talousarviota seuraavalle kalenterivuodelle. OKM ja VM julkistivat omat budjettiesityksensä 9.8.2018.
Linkit esityksiin:
OKM:n talousarvioehdotus vuodelle 2019
Valtiovarainministeriön ehdotus vuoden 2019 talousarvioksi
Esitykset herättivät jonkin verran kysymyksiä ja keskustelua – ei ehkä vähiten siitä syystä, että ainakaan itse en välittömästi löydä aivan täsmällistä yhteyttä kaikkien VM:n ylläpitämän vahvistetun vuoden 2018 lopullisen valtionbudjetin ja OKM:n vuoden 2019 budjettiehdotuksessa käytettyjen lukujen välillä. Valtion budjettimekaniikka ei aina ole aivan yksinkertaista. Todennäköisesti hämmennys on liittynyt kertaluonteisiin säästöihin, joita kulttuurin VOS-toimijoiden budjettimomentilta 29.80.31 on tehty vuonna 2018 ja ehdotetaan myös vuodelle 2019 liittyen audiovisuaalisen kannustinjärjestelmän käyttöönottoon.
Sangen objektiivinen mittari kulttuurisektorikohtaisen valtionosuuskehityksen seuraamiseen on käyttää vuosikohtaisessa vertailussa yhtälöä henkilövuosien määrä kertaa henkilötyövuoden hinta. Tämä on se yhtälö, jonka perusteella teattereidenkin käyttöön konkreettisesti päätyvä valtiontuki toteutuu, riippumatta siitä, minkälainen monella tapaa elävä yhtälö budjettimomentin 29.80.31 kohdalla kulloinkin lukujen taustalla ensin tapahtuu. Ja tapahtuuhan siellä tälläkin kertaa. Tässä mainitussa taustayhtälössä tapahtuu nimittäin esityksessä vuodelle 2019 jälleen pieni liikahdus viime vuosina totuttuun suuntaan, vaikka kokonaisluku VOS-tukien maksamiseen on lähes sama: budjettivaroista leikataan taas hiukan, ja veikkausvoittovarojen suhteellinen osuus kulttuurin valtionosuuksista kasvaa jälleen.
Konkreettiset VOS-tukien muutokset teattereille, orkestereille ja museoille ovat vähän yksinkertaistetusti: teattereille seuraavat: -2,64 %, orkestereille -0,74 % ja museoille +4,75 %. Näistä kolmesta muutoksesta ei tule yhteen laskien tasalukua siitä huolimatta, että momentilla on lähes sama määrä rahaa kuin edellisenä budjetivuonna, koska henkilötyövuosien lähtöhinnat eivät ole samalla tasolla, henkilötyövuosia on eri sektoreilla eri määrä ja osa henkilötyövuosista maksetaan eri tavoin painotettuna.
Vuosina 2016-2018 toimineessa VOS-työryhmässä keskusteltiin paljon syistä, jotka ovat johtaneet siihen, että teattereiden ja orkestereiden henkilötyövuoden hinnat ovat eriytyneet toisistaan suhteellisen voimakkaasti viime vuosina. Käytännössä orkestereiden henkilötyövuoden hinta on laskenut sen verran voimakkaasti teattereita alemmalle tasolle, että näiden lukujen korjaaminen uudessa rahoitusjärjestelmässä toisiaan vastaavalle tasolle yhteiseen esittävien taiteiden henkilötyövuoden hintaan olisi enimmillään voinut maksaa useita miljoonia euroja. Nyt tämä ero kutistuu hiukan vuodelle 2019, koska teattereiden henkilötyövuoden hinta putoaa enemmän kuin orkestereiden. Kuluvana vuonna teattereille tuli tuntuvasti plussaa, kun orkestereita leikattiin kuten tänäkin vuonna. Miksi näin?
Yksi keskeinen tekijä, joka syksyllä 2017 tehdyissä selvityksissä nousi esille, on esittävän taiteen instituutioiden työllistämisen, työllistettyjen freelancereiden ja kokonaispalkkakulujen kehitys. Kiinteistökulut ja muut hallinnon kulutkin toki vaikuttavat osaltaan, mutta ehkä hiukan yllättäen näytti siltä, että teatterit olivat pärjänneet orkestereita paremmin valtionosuuksien kehityksessä siksi, että ne olivat säästäneet enemmän liikkuvasta työvoimasta kuin orkesterit. Tätä olettamaa tukee myös se huomio, että juuri julkistetusta Tinfon tilastokirjasta vuodelta 2017 käy ilmi, että teatterialalla on taiteellisen työvoiman palkkauksessa tullut vuosi-pari takaperin suhteellisen voimakas muutos parempaan päin. Taiteellista työvoimaa on palkattu enemmän. Ja pienellä viiveellä positiivisesti kehittynyt henkilötyövuoden hinta kääntyikin rajuun laskuun.
Sanomattakin pitäisi olla selvää, että valtion kulttuuritukijärjestelmän ei pitäisi voida sisältää edes osittain valtiontukien kehitystä näin paradoksaalisesti ohjaavia kannustinloukkuja. Järjestelmässä ei pitäisi olla edes osittain esitystoiminnan suunnittelua ohjaavaa ajatusta, että tilanteessa, jossa on potentiaalia palkata tuotantoon vierailija, tämän palkkaaminen johtaa pienellä viiveellä valtiontuen menetykseen, ja taas kyseisen vierailijan palkkaamatta jättäminen potentiaalisesti siihen, että säästyvien palkkakustannusten lisäksi säästöstä palkitaan vielä valtiontuen kasvulla. Näyttelijäliittokin on tehnyt valtionosuusjärjestelmän uudistuskeskusteluun liittyen ehdotuksen, että henkilötyövuosien taustalla olevaa laskentamekanismia ja sen painotuksia arvioitaisiin uudestaan. Nyt kun esittävien taiteiden osalta VOS-mekanismin uudelleentarkastelu on edelleen käynnissä, tulisi tähänkin seikkaan osana kulttuuritukien budjettimekaniikkaa kiinnittää huomiota, ja tarkastella mahdollisuuksia arvioida tukien kehitykseen vaikuttavat muuttujat ja niiden painotukset uudelleen.
Menestyksekästä esitysvuotta 2018–19 kaikille koko Suomen Teatterit ry:n toimiston puolesta näin syyskauden alussa toivottaen
Tommi Saarikivi
kuva Petra Sormunen
Toiminnanjohtaja