8.4.2019 Blogi
Valtion kulttuuritahdon sitominen prosenttiosuuteen budjetista on paljon muutakin kuin lisärahoitusvaatimus
Tulevana sunnuntaina järjestettävien eduskuntavaalien ja sen kautta muodostuvan hallituksen myötä piirtyvät myös taide- ja kulttuuripolitiikan suuret linjat. ”Veikkauksen tulevien vuosien kehitys ja siihen liittyviin haasteisiin vastaaminen voi olla yksi aikamme merkittävimmistä kulttuuripoliittisista kysymyksistä”, kirjoittaa Suomen Teatterit ry:n toimitusjohtaja Tommi Saarikivi blogikirjoituksessaan.
Valta vaihtuu
Vaalien alla tapahtuu paljon. Lähes päivittäin keskeisissä medioissa käydään aktiivista keskustelua aikamme polttavimmista haasteista, ja niihin liittyen julistetaan erilaisia suunnitelmia ja lupauksia, joista osa myös ollaan valmiita toteuttamaan vaalien jälkeen. Palaan aiheeseen vaalien jälkeen kulttuurin näkökulmasta, kun tulevan pääministeripuolueen johdolla lähdetään hallitusohjelman muodossa linjaamaan seuraavan neljän vuoden valtakunnanpolitiikkaa.
Mutta eduskuntavaalien ohella vallanvaihdoksia tapahtuu myös jokakeväisissä vuosikokouksissa. Mittavampi sellainen nähtiin aivan hiljattain, kun kulttuurin ja taiteen yhteiseksi uudeksi etujärjestöksi perustetun Kulta ry:n väliaikainen hallitus astui sivuun, ja järjestön ensimmäinen vuosikokous valitsi ansioituneen ja poliittisesti hyvin verkostoituneen hallituksen edistämään kulttuurin asioita valtakunnanpolitiikan tasolla. Uuden puheenjohtajan Juho Romakkaniemen ja monen muun hyvällä työllä on uusimpana puolueena Kokoomus asettunut tukemaan tavoitetta kulttuurin valtionrahoituksen kasvattamisesta prosentin tasolle valtion budjetista. Se on erinomainen asia.
Olettekin saattaneet törmätä tänä keväänä aiempaa näkyvämmin esillä olleeseen kampanjointiin kulttuurin budjettiprosentin puolesta. Tahdon tässä osaltani vielä alleviivata, että tuon kampanjan ja sen toivottavasti positiivisten vaikutusten merkitystä ei tulevaisuudessa tulla mittaamaan ainoastaan euromerkeillä.
Valtion kulttuurirahoitus – aivan kuten liikunnan ja urheilun, tieteen ja nuorisotyönkin – on 2010-luvulla nojannut yhä voimakkaammin kasvu-uralla olleiden veikkausvoittovarojen varaan. Usean vuoden ajan kasvanut veikkauspotti on ollut houkutteleva ja tarpeellinen väline uusien rahoituskohteiden kustantamiseen ja valtiontalouden kestävyysvajeen tasapainottamiseen kulttuurisektorilla. Edelliseen liittyen esimerkiksi käytännössä kaikki 2010-luvun teatterikentän VOS-säästöt on toteutettu leikkauksina valtion budjettivaroista. Samalla Veikkauksen osuus VOS-rahoittajana on laskennallisesti kasvanut. Kansallisten näyttämöiden rahoitus on jo valmiiksi kokonaan Veikkauksen varassa, mutta Veikkauksen positiivinen tuloskehitys ei ole 2010-luvulla näiden näyttämöiden paikallaan junnanneessa rahoitustasossa kuitenkaan näkynyt.
Kun budjettivarat kulttuurirahoitukseen ovat olleet pitkään tiukassa, usko valtion kulttuuritahtoon on koetuksella. Aivan uudenlaisia koetuksia on kuitenkin luvassa, jos Veikkauksen monopoli- ja markkina-asemaan eri tavoin kohdistuvat uhkakuvat toteutuvat, jopa osittainkin.
Veikkaus on ollut tänä talvena paljon esillä mediassa niin pelihaittojen ehkäisyyn kuin koko monopolijärjestelmän oikeutukseen liittyvän kritiikin muodossa. Veikkauksen sidosryhmäpäällikkö Olli Joensuu tulee kommentoimaan tätä keskustelua ja kertomaan pelihaittojen ehkäisystä, rahapelihyödyistä ja yksinoikeusjärjestelmän tulevaisuudesta järjestömme vuosikokouksen seminaariin Imatralle keskiviikkona 10.4. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee kuulemaan häntä, sillä Veikkauksen tulevien vuosien kehitys ja siihen liittyviin haasteisiin vastaaminen voi olla yksi aikamme merkittävimmistä kulttuuripoliittisista kysymyksistä.
Juuri tästä syystä kysymys valtion kulttuuritahdon sitomisesta tiettyyn osuuteen valtion budjetista on paljon muutakin kuin vaatimus rahoitustason lisäämisestä. Se on samalla vaatimus kulttuurirahoituksen ankkuroimisesta eri alojen perustoiminnan turvaavalle tasolle – silloinkin, jos valtion kulttuuribudjetin rakenteessa tapahtuisi tulevaisuudessa olennaisia muutoksia budjettivarojen ja veikkausvoittovarojen suhteessa. 2010-luvulla tapahtuneen kulttuurin budjettivarojen kehityksen valossa se ei ole aivan pieni haaste, joten toivotan Kulta ry:n Rosa Meriläisen ja Juho Romakkaniemen johtamalle järjestön uudelle hallitukselle lämpimästi menestystä tämän haasteen taklaamisessa. Tavoite on kaikille taiteen ja kulttuurin sektoreille yhteinen, ja toivottavasti yhdistää ja tehostaa alan edunvalvontatyötä usein niin sekavalla kulttuurin kentällä ennen näkemättömällä tavalla.
Muuten toivotamme erinomaista vaalihuhtikuuta kaikille! Etsikää ehdokkaita, jotka ovat kiinnostuneita sekä ilmastosta että kulttuurista. Kyllä niitä sieltä ehdokaslistoilta varmasti löytyy.
Tommi Saarikivi
Suomen Teatterit ry