Tältä sivulta löydät ajankohtaisia uutisia,
juttuja, linkkejä ja
kirjallisuutta liittyen satuihin ja lastenkulttuuriin.
Ajankohtaisia uutisia satujen ja lastenkulttuurin
maailmasta
Haluatko tietää lisää sadutuksesta tai kuulla
suunnitteilla olevasta lastenkirjallisuustalosta? Käy lukemassa
satujuttuja!
Lisätietoa ja hyödyllisiä linkkejä liittyen
satuihin ja lastenkulttuuriin.
Uutiset
Jukka-Pekka
Palviaiselle Topelius -palkinto (20.1.2012)Lastenkulttuuri on tekemistä, ei istumista (Yle 18.1.2012)
Kotkan lastenkulttuuri 30 vuotta (Yle 3.1.2012)
Lapset valitsivat Iriksen parhaaksi lastenelokuvaksi (TS 26.11.2011)
Lastenkulttuuritekijät kritisoivat päätöstä poistaa lastenohjelmat radiosta (Yle 24.11.2011)
Finlandia Junior -palkinto Vilja-Tuulia Huotariselle (HS 23.11.2011)
Merja ja Marvi Jalo saivat Plättä -palkinnon
(TS 21.11.2011)
Sinikka ja Tiina Nopola saivat lastenkulttuurin valtionpalkinnon (HS 18.11.2011)
Sytyke roihauttaa lastenkulttuurin liekkiin (TS 16.11.2011)
Finlandia Junior -ehdokkaat valittiin (HS 8.11.2011)
Onnimanni-palkinto Napero-Finlandialle (Lastenkirjainstituutti 18.10.2011)
Napero-Finlandia 2011 voittaja Vilja Vuorinen Laitilasta (Päätalo-instituutti 18.10.2011)
Lastenteatteri on uusi kansanteatteri (Teatteri-lehti 6/11)
Uusi lastenkirja johdattaa seikkailulle sukuhistoriaan (Helsingin uutiset 15.10.2011)
Ahaa Teatteri kutsuu nuoria kirjoittamaan näytelmää (Nelonen 13.10.2011)
Barnen gör gamla sagor till levande lek (Åbo Underrättelsel 12.10.2011)
LOISKIS soitti lastenkulttuurin puolesta (Kansan Uutiset 12.10.2011)
Kutitus-festivaalilla kävi 15000 vierasta (Länsiväylä 10.10.2011)
Lasten festivaali kutittaa mielikuvistusta ja älyä (Länsiväylä 18.9.2011)
Kirjastojen Kirjasampo.fi avataan (Mtv3 27.9.2011)
Lasten taidenäyttelyssä teoksia voi kuunnella ja halata (Aamulehti 26.9.2011)
Museo esittäytyy lapsille
(Helsingin uutiset 23.9.2011)
Teatteri Soiva Sammakko on uusi ryhmä, joka tekee teatteria pohjalaislapsille
(Teatterin tiedotuskeskus 22.9.2011)
Lastenkirjainstituutti järjestää Lukuvalmennusta vanhemmille (Lastenkirjainstituutti 21.9.2011)
Aletaanko klassikkosatuja silotella tulevaisuudessa? (Suomen kuvalehti 21.9.2011)
Jutut
Onnimanni-palkinto 2011 Napero-Finlandialle
Napero-Finlandia 2011 voittaja Vilja Vuorinen Laitilasta
Pieksämäen sadunkirjoituskilpailun voittajasadut
Vinkkejä Satupäivän viettoon kouluissa ja päiväkodeissa
Lapset kertovat ja toimivat ry. haastaa kaikki
Espoon varhaiskasvatuksessa työskentelevät
”Meillä sadutetaan”- tempaukseen!
Satumainen Junibacken - Ruotsin paras elämys?
Tervetuloa lasten (kuuntelun) maailmaan sadutuksen avulla!
Talo täynnä lapsia, kirjoja, luovuutta ja oppimista - Pro lastenkirjallisuustalo -yhdistys ajaa lastenkirjallisuustalon perustamista
Satupäivän jatkosatu
Linkit
Kansainvälinen
digitaalinen
lastenkirjasto
Lastenkirjallisuutta kymmenillä eri kielillä, myös suomeksi
Lapset
kertovat
ja
toimivat
ry:n
kehittäjä-
ja
tutkijaverkoston
sivusto
Lastenkirjahylly
on kirjallisuudentutkija Päivi Heikkilä-Halttusen blogi, jossa
arvioidaan uusia lasten- ja nuortenkirjoja, mutta pyyhitään pölyjä myös
vanhoista klassikoista
Lastenkirjallisuus – Wikipedia
Liisa Karlssonin väitöstutkimuksen Lapselle puheenvuoro (2000, Edita) tarkastelukulma on se, mitä aikuiset oppivat lasten omia kertomuksia kuuntelemalla.
Lukulahja
lapselle, tietoa ja lukuvinkkejä vanhemmille.
Toim. Päivi Heikkilä-Halttunen (2005, Lukukeskus).
Lukukeskuksen
tavoitteena
on, että mahdollisimman monet lukisivat mahdollisimman paljon.
Onnimanni,
lasten-
ja
nuortenkirjallisuutta ja sen tutkimusta edistävä lehti
Opetus-
ja
kulttuuriministeriö
–
lastenkulttuuri
Pro
Lastenkirjallisuustalo - yhdistyksen tavoitteena on perustaa
Helsinkiin lastenkirjallisuustalo
Selkokielisiä satuja, Papunet on Kehitysvammaliiton ylläpitämä verkkosivusto, josta löytyy klassikkosatuja selkokielisinä verkkokirjoina.
Taikalamppu – suomalaisten lastenkulttuurikeskusten verkosto
Taiteen
keskustoimikunta
–
lastenkulttuuri
50 Hyvää
syytä lukea
lapselle - Kun Tammen
kirjallisuusblogiin on saatu koottua 1500 hyvää syytä lukea lapsille,
lahjoitetaan kotimaisille lastensairaaloille 500 kirjaa.
Jutut
Onnimanni-palkinto 2011 Napero-Finlandialle
Lastenkirjainstituutin (ent. Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutti) jakaman Onnimanni-palkinnon saa tänä vuonna Päätalo-instituutin Napero-Finlandia. Napero-Finlandia on peruskoulun 1–6-luokkalaisille suunnattu valtakunnallinen, vuosittain järjestettävä sadunkirjoituskilpailu. Kilpailun tarkoituksena on kannustaa lapsia kirjoittamisen ja lukemisen pariin. Ensimmäisen kerran Napero-Finlandia jaettiin vuonna 1993, jolloin satuja lähetettiin kilpailuun yli 5000. Viime vuosina palkinnosta on kilpaillut 1000–3000 suomen, ruotsin tai saamen kielellä kirjoitettua satua.Napero-Finlandia kunnioittaa lasten omaa luovuutta. Se nostaa lasten äänen esiin myös kilpailun uutisoinnissa. Siten se osoittaa, että lasten oma kulttuuri on olemassa. Onnimanni-raati kiittää palkintoa myös lasten kirjallisuusharrastuksen ja lasten taiteellisen toimijuuden arvostamisesta. Palkinto nostaa upeasti ja asiantuntevasti esiin sen, miten tärkeä osa kirjallista kulttuuria ovat lasten omat tarinat.
Palkintolautakuntaan kuuluivat opettaja Noora Miettinen puheenjohtajana sekä kirjavinkkari Marja-Leena Mäkelä, toimittaja Kaisa Pulakka, tutkija Marleena Stolp ja kirjastonhoitaja Katri Syrjälä.
Vuonna 1993 ensimmäisen kerran jaettu Onnimanni-palkinto myönnetään yhdelle henkilölle, työryhmälle tai yhteisölle lasten- ja nuortenkirjallisuutta tai sen asemaa ja merkitystä edistävästä toiminnasta. Palkittu saa kunniakirjan, Marjatta Kurenniemen saturomaanin Oli ennen Onnimanni sekä kolme raha-arpaa.
Napero-Finlandia 2011 voittaja Vilja Vuorinen Laitilasta
Napero-Finlandia on taivalkoskelaisen Päätalo-instituutin vuosittain järjestämä sadunkirjoituskilpailu peruskoulun 1-6. luokkien oppilaille. Kilpailun tarkoituksena on kannustaa lapsia kirjoittamis- ja lukemisharrastuksiin. Kilpailuaika päättyy vuosittain syyskuun puolivälissä ja palkinnot jaetaan Sadun päivänä 18.10. Saduilla voi olla vuosittain järjestäjän määrittämä teema tai aihe; useimpina kilpailuvuosina aihe on ollut vapaa.Tänä vuonna järjestetty kilpailu oli järjestyksessä yhdeksästoista. Kilpailuun osallistui yli 2600 satua; yhteensä 19 vuoden aikana kilpailuun on osallistunut noin 49 000 satua, jotka on arkistoitu Päätalo-instituutin satuarkistoon. Kilpailu arvioidaan kolmessa sarjassa. Kuhunkin sarjaan osallistui tänä vuonna satuja seuraavasti: sarja 1 (peruskoulun 1-2 luokat) 209, sarja 2 (3-4 luokat) 1192 ja sarja 3 (5-6 luokat) 1209 satua. Lisäksi tuli joukko satuja, joissa ei ollut minkäänlaisia yhteystietoja eikä niitä pystytty jäljittämään. Paljon tuli satuja myös kilpailuajan loppumisen jälkeen.
Tänä vuonna teemana oli ”Sininen…”. Teemaa noudatettiin saduissa yleensä hyvin, joskin osassa ”sininen” oli saatu mukaan hiukan teennäisesti. ”Sininen” oli usein jokin eläin, olio tai esine, monissa saduissa kuitenkin ”sinisellä” kuvattiin tunnetta, tunnelmaa tai ympäristöä. Hyvin suuressa osassa satuja tapahtumat sijoittuivat erilaisiin fantasiamaailmoihin, mikä tänä vuonna oli ehkä aiempiin vuosiin nähden poikkeavaa. Selvästi poikkeavaa esimerkiksi edelliseen vuoteen nähden oli se, että varsinaisia kauhusatuja tai vampyyritarinoita oli silmiinpistävän vähän.
Saduissa käsiteltiin hyvin paljon yksinäisyyteen ja ystävyyteen liittyviä aiheita, sankaruutta ja hyvyyttä eikä modernia ympäristön suojeluakaan unohdettu. Mukana oli toki perheen rikkoutumista, kiusaamista ja pahuuttakin, mutta esimerkiksi koulumaailman kuvaus oli vähäistä. Tietenkin mukana oli myös perinteistä eläinsatua, keiju- ja prinsessasatuja erityisesti tyttöjen teksteissä, mutta toisaalta avaruusseikkailuja ja scifiä oli niin tyttöjen kuin poikienkin teksteissä. Tänäkin vuonna mukana oli joukko pitkiä (kilpailumme sääntöihin nähden ylipitkiä) ja taidokkaita satuja ja satunovelleja, joista kuitenkaan ei kovin monta noussut mukaan parhaimmistoon.
Vuosien kuluessa oikeinkirjoitus tuntuu parantuneen. Tänä vuonna arviointiraati kuitenkin kiinnitti huomiota hyvienkin kirjoitusten viittaussuhteiden virheisiin (”äiti kutoi tulevalle vauvalle sukkaa, jota oli kantanut masussaan jo kuukausia”), joita esiintyy valitettavan usein myös median teksteissä. Satujen johdonmukaisuus oli pääosin onnistunutta pienilläkin kirjoittajilla, tosin useista saduista näki, että teksti lähti innostuneena alkuun, mutta jotenkin lopahti sitten kesken. Ehkäpä lasten kirjoittamisen opetuksessa kannattaisi käyttää riittävästi aikaa kirjoitusten läpikäymiseen ja juonen juoksutuksen viimeistelyyn.
Kilpailun yleistasoa voidaan sanoa hyväksi. Tänä vuonna erityisen tasainen oli sarja 2. Itsestään selvää voittajasatua ei kilpailutöistä löytynyt, vaan jokaisessa sarjassa voittajan etsiminen ja myös Napero-Finlandian voittosadun etsiminen oli varsin työlästä. Esiraatina toimivat Oulun Yliopiston kirjallisuuden opiskelijat opettajansa Myry Voipion johdolla ja kilpailun päätuomari kirjailija Niilo Keränen päätti lopullisen palkintojärjestyksen.
Pieksämäen sadunkirjoituskilpailun voittajasadut
Pieksämäen Satupäivätyöryhmä ja Pieksämäen Lehti järjestivät sadunkirjoituskilpailun, jonka voittaja palkittiin Satupäivänä. Satuja arvioimassa oli arvovaltainen tuomaristo: valtion journalistipalkinnon saanut Ilkka Seppä, läänintaiteilija Saku Heinonen, lastenkulttuurikoordinaattori Mervi Riikonen ja toimittaja Jari Asikainen.
1. palkinto
Hiirineiti ja ilkeä kettu
Metsässä asui kerran Hiirineiti. Eräänä päivänä hiiri oli hyppelemässä metsäpolulla, kun kiven takaa loikkasi esiin kaksi näätää.
- MItä sinulla tuossa korissa on? Toinen näätä kysyi.
- Leipää ja maitoa, mutta te ette sitä saa, Hiirineiti sanoi.
- Sitten syömme sinut! Toinen näätä uhkasi.
Siitäpä Hiirineiti säikähti ja pinkaisi juoksuun. Näädät lähtivät Hiirineidin perään, mutta lopulta hän sai karkoitettua näädät perästään.
Kun Hiirineiti oli kulkenut vähän matkaa, kuusesta pöllähti pöllö.
- Mitä sinulla tuossa korissa on? Pöllö kysyi.
- Leipää ja maitoa, mutta sinä et niitä saa, Hiirineiti sanoi.
- Sitten minä syön sinut, pöllö uhkasi.
Siitä Hiirineiti säikähti ja pinkaisi juoksuun. Mutta lopulta Hiirineiti piiloutui kiven taakse ja pöllö ei sitä huomannut.
Hiirineiti ryömi takaisin polulle ja jatkoi matkaa. Yhtäkkiä hyppäsi kettu hiiren yli suoraan hänen eteensä.
- Mitä sinulla on tuossa korissa? kettu kysyi.
- Leipää ja maitoa, mutta sinä et niitä saa, Hiirineiti vastasi.
Hiirineiti oli lähdössä juoksuun kun se huomasi, että kettu ei sanonutkaan että sitten minä syön sinut. Kettu laittoikin käpälänsä hiiren hännän päälle niin että Hiirineiti ei päässyt liikkeelle.
- Tule käymään hiiriseni, kettu sanoi.
- E-en minä tuota oikein tiedä, Hiirineiti vastusteli.
- Tule nyt, minä pyydän, kettu sanoi.
Lopulta Hiirineiti nyökkäsi ja lähti seuraamaan kettua. He menivät ison kiven yli ja kahden rotkon yli. Lopulta he olivat ketun talolla. He menivät sisään ja kettu alkoi keittämään vettä.
- Mitä sinä teet? Hiirineiti kysyi.
- Keitän teetä, kettu vastasi.
Ketulla oli kuitenkin tosiasiassa ihan muut mielessä. Mutta eihän pieni viaton Hiirineiti sitä voisi tietää. Hetken kuluttua kun vesi oli jo tarpeeksi lämmintä, kettu tarttui hiirestä kiinni ja kääntyi kävellen kattilan luo. Viime hetkellä Hiirineiti sai itsensä ketun tiukasta otteesta ja tönäisi ketun kattilaan.
Hiirineiti juoksi minkä pikkuisista jaloistaan pääsi. Kun hiiri oli kotona, hän kuuli pihalta hirveää metakkaa:
- Kuumaa, kuumaa! Kettu huusi ja putosi kaivoon.
Kettu hukkui kun ei päässyt pois. Voit vieläkin kuulla Hiirineidin kikatuksen. Sen pituinen se.
Sadun kirjoitti Mirjami Hyvönen, 11v.
2. palkinto
Taikavärikynät
Olipa kerran prinsessa. Hänen nimensä oli Agnes. Hänellä oli kullankeltainen tukka ja silkinpehmeä iho.
Agnes eli hienossa linnassa, joka oli kauniin valkoinen. Hän eli siellä isänsä kuninkaan kanssa.
Hän piti paljon piirtämisestä ja oli hyvä siinä.
Eräänä kauniina päivänä oli Agnesin syntymäpäivä ja kaikkien kyläläisten piti antaa prinsessalle jotakin lahjaksi. Kyläläisten piti tuoda lahjat linnan portin eteen aamuksi.
Kaikki toivat lahjansa portin eteen, patisi eräs vanha nainen poikansa kanssa. Kuningas suuttui kuullessaan asiasta, ja lähetti vartijat asialle.
Vartijat lähtivät matkaan kohti kylän kaikkein synkintä taloa.
Päästyään perille vartijat melkein joutuivat murskaamaan oven päästäkseen sisälle, koska kukaan ei tullut avaamaan ovea.
Pian oven avasi nuori poika nimeltään Alex.
Vartijat selittivät, että tänään oli Agnesin syntymäpäivä.
- Äiti! Tänään on perinsessa Agnesin syntymäpäivä. Mitä annamme lahjaksi? Alex huusi äidilleen.
Nainen, joka oli nimeltään Katrina lipui punainen mekko päällään varjoista kohti auringon paistetta värikynät kädessään.
- Tässä, viekää nämä prinsessalle lahjaksi meiltä. Takaan, että hän pitää näistä, Katarina sanoi virne punaisilla huulillaan.
Vartijat lähtivät linnaa kohti värikynät käsissään.
Linnassa Agnes avasi innoissan hienoja lahjojaan vaaleanpunaisessa huoneessaan. Kaikki lahjat avattuaan kuningas tuli Agnesin huoneeseen värikynät kädessään.
- Agnes! Tässä on viimeinen lahjasi.
- Kiitos isä. Oi miten kauniit värikynät! Saanko kokeilla näitä ennen päivällistä?
- Saat, kunhan et myöhästy päivälliseltä.
Agnes alkoi piirtää satuolentoja: lohikäärmeitä, keijuja ja noitia. Päivälliskello soi juuri kun Agnes oli saanut piirrettyä kuvansa loppuun.
Syödessään Agnes ei voinut arvatakkaan, että värikynät olivat taiotut! Katarina olikin noita! Kuvat irtoavat paperista ja kasvavat oikean kokoisiksi: lohikäärmeet, noidat ja keijut!
Agnesin syötyä hän palaa huoneeseensa piirtämään, mutta huoneessa odottaakin yllätys! Agnes kirkaisee säikähdyksestä!
Samaan aikaan Alexin kotona Alex kysyy äidiltään:
- Miksi annoit Agneselle värikynät lahjaksi, vaikka vihaat heitä?
- Siksi, koska ne eivät ole mitkä tahansa värikynät vaan taiotut sellaiset, Katarina sanoo nauraen.
- Kuvat nousevat paperista ja muuttuvat oikean kokoisiksi!
Voi ei, minun on pelastettava prinsessa! Mutta miten saan piirretyt pyyhittyä pois, Alex miettii ja keksi vastauksen kysymykseensä. Hän lähti kävelemään linnaa kohti pyyhekumi kädessään, jonka oli löytänyt äitinsä lukitusta kaapista.
Linnassa Agnes oli säikähdyksestä kankeana hakenut isänsä katsomaan tapahtunutta ja vartijat perässään miekat valmiina iskemään!
Sillä välin Alex oli juuri nousemassa portaita valeasu päällään: hän leikki aatelista!
Portilla Alex sanoi:
- Anteeksi, prinsessa on kutsunut minut luokseen. Avatkaa portti!
- Selvä, portit auki! toinen vartijoista huudahtaa.
Juuri kun kuningas on astumaisillaan huoneeseen vartijoiden kanssa, valepukuun pukeutunut Alex rientää väliin.
- Kuningas. Teille on kuulemma tärkeä vieras odottamassa eteisaulassa, vartijat huutavat.
- Kukas te olette? Kuningas kysyy Alexilta.
- Olen teidän uusi palvelijanne.... Al.
Kuningas hyväksyi selityksen ja lähti vartijoiden kanssa kohti eteisaulaa.
Uskoivat. Nyt nopeasti prinsessan huoneeseen pyyhekumin kanssa.
- Mitä aiot tehdä pyyhekumilla Al? prinsessan ääni kuuluu Alexin selän takaa.
Agnes ei ollut lähtenyt muiden mukaan.
- Saanko mennä huoneeseenne? Alex kysyy.
- Miksi?
- Muistatko värikynät, jotka sait?
- Muistan.
Alex riisuu valepukunsa.
- Värikynät ovat taiotut, kaikki mitä piirrät irtoaa paperista ja muuttuu oikean kokoiseksi. Minulla on pyyhekumi, jolla voin kumittaa piirretyt.
- Voit mennä huoneeseeni vain, jos saan auttaa sinua, Agnes toteaa.
- Saat auttaa minua, Alex myöntyy.
Alex ja Agnes juoksevat huoneeseen ja pyyhkivät kaikki lohikäärmeet, keijut ja noidat. Linna on pelastettu.
Alex selittää kuninkaalle miksi hänen äitinsä Katarina oli tehnyt niin.
- Äiti vihasi teitä, koska häntä ei ole huomioitu pitkään aikaan yhtä paljon kuin kyläläisiä. Miksi?
- Koska äitisi auttoi yhtä kylän pahinta rikollista, sinun isääsi.
- Ymmärrän, Alex sanoo.
Kuningas piristää tunnelmaa sanomalla:
- Mutta nyt ei ole syytä suruun. Linna on pelastettu ja kaikki olemme kunnossa. Sinun ansiostasi.
- Kiitos ylhäisyys, Alex kiittelee kuningasta.
Pelastuksen jälkeen Alex sai rohkeusmitalin linnan pelastamisesta.
Agnes ja Alex alkoivat seurustelemaan salaa asian jälkeen. He tapailivat kylän ulkopuolella vanhan tammen luona, jossa lukee rakastavaisten nimiä monen vuoden takaa. Myös Agnes ja Alex ovat kirjoittaneet nimensä puuhun.
Lopulta he keräsivät rohkeutta kysyä, voisivatko he mennä naimisiin. He saivat kuninkaalta luvan, ja koko kylä oli innoissaan kuultuaan asiasta. Häistä tuli todella hienot.
Alexista tuli prinssi ja Agnesista kuningatar.
Värikynät kadotettiin ikiajoiksi merenpohjaan, josta niitä ei ikinä löydettäisi.
Ja mitä Katarinaan tulee, hän pääsi siivoojaksi Agnesen ja Alexin häihin, eikä saanut sen ankarampaa rangaistusta. Kaikki olivat todella onnellisia ja iloisia. He elivät elämänsä loppuun asti.
Kirjoitti Alma Liukkonen 11v.
3. palkinto:
Sienien urotyö
Olipa kerran hyvien sienien maa ja pahojen sienien maa. Pahat sienet olivat jo kauan antaneet pahoja määräyksiä. Hyvät sienet eivät tykänneet siitä.
Eräänä päivänä hyvä Rousku-kuningas ja Herkku-kuningatar päättivät, että jonkun pitäisi mennä käymään vierailulla pahojen sienien maassa. Seuraavana päivänä palatsiin ilmestyi herra Tatti.
- Tietysti hän pääsee matkalle, sanoi kuningas iloisen näköisenä.
Parin päivän kuluttua hän oli pomppinut sinne. Parin päivän kuluessa hän oli siellä. Pian hän oli palatsin ovella. Herra Tatti näki ensimmäisen kerran elämässään kuningas-Valkoisen ja kuningatar-Punaisen edessään. Hän puhui vähän aikaa. Sitten kuului kiljaisu ja se oli kuningas.
Kun herra Tatti oli palannut kotiin ja kertonut kaiken, kuningas-Rousku sai varren allensa. Seuraavan viikon ajan olivat sienet saaneet pomppia paljon, sillä iso robottisieni oli tallaamassa kaikki.
Talvi oli jo ovella. Sienet tiesivät, että heidän pitäisi olla mennyttä. Viikon ajan kaikki olivat surullisia. Seitsemäntenä päivänä herra Tatti tuli taas. Hänellä oli ajatus.
- Mikä se on? kysyi kuningas.
Herra Tatti yskäisi ja sanoi hiljaa:
- Jättirobotti on lämmin sisältä ja pahat sienet tekivät siihen yhden ison huoneen, että emmeköhän mahtuisi kaikki sinne?
Kuningas ei jaksanut odottaa enempää. Hän vain istui siinä suu auki ja tuijotti.
- Sillei me tehdään!
Joten kaikki päättyi hyvin. LOPPU!
Sadun kirjoitti Emma Radcliffe, 8v.
Vinkkejä Satupäivän viettoon kouluissa ja päiväkodeissa
Suomen Koulukirjastoyhdistys on kerännyt yhteen opettajien ideoita, kuinka viettää luokassa Satupäivää!Voit myös lähettää Satupäivän projektisihteerille (info@satupaiva.fi) oman ideasi Satupäivän vietosta koulussa, niin saamme satumaiset oivallukset kiertoon!
Luokasta sadun tapahtumapaikka
Rakensimme luokasta yhdessä valitun sadun tapahtumapaikan ja esitimme kummioppilaille satunäytelmän "aidossa ympäristössä". Katsojat istuivat sisällä kääpiöiden talossa seuraamassa Lumikin puuhailua.
Satuhahmon talon/asumuksen rakentaminen ja sisustaminen
Teimme pahvilaatikosta yhdessä kummioppilaiden kanssa saturakennukset. Unohtumattomin lienee innokkaiden toka- ja kuudesluokkalaisten tyttöjen sokeripaloista ja sellofaanista tekemä Lumikuningattaren linna.
Satujukeboksi
Annoimme pienten oppilaiden valita mieleisensä tarina tarjottimelta ja isompi oppilas luki sen hänelle.
Yhdistä kuva ja satu
Keräsimme netistä kuvia, jotka kukin liittyivät yhteen tiettyyn satuun. Laitoimme kuvat ja satujen nimet esille. Oppilaat kävivät yhdistämässä oikean kuvan satuun. Saman voi toteuttaa esineillä, jotka liittyvät satuun.
Satujen kanssa maailman ympäri
Kerroimme sadun joka maanosasta, ja katsoimme karttapallosta kuinka kiersimme maapallon.
Sadun modernisoiminen
Jokainen sai valita oman sadun, jonka sai modernisoida omalla tavallaan.
Satutoivekortti
Oppilaat täyttävät kukin ”satutoivekortin”, johon täytetään pyydettävän sadun nimi, tyylilaji (esimerkiksi pelottava, hauska, seikkailukertomus jne.) ja muutama esine, paikka tai henkilö, jonka sadussa toivotaan esiintyvän. Oppilaat vaihtavat kortteja keskenään ja kirjoittavat toisilleen sadut kortin toiveiden pohjalta.
Satunaamiaiset
Valitsimme oman lempisatuhahmon ja elimme koulupäivän hänen roolissaan (luokallista hienoja prinsessoja, ritareita ja merirosvoja opettikin Peppi...)
Ryhmässä syntyy satu
Jaetaan tehtävät: satumaailman luominen, kolmen päähenkilön luominen, pahan vastustajan luominen, ongelman luominen, taikaesineen luominen. Kerrotaan tarina yhdessä, yksi kirjoittaa kun muut kertovat. Jos on aikaa, sadusta voi tehdä yhdessä kuvitetun kirjan.
Luokan saduttaminen
Kehota lapsiryhmää "Kerro satu tai tarina!" Kirjoita sitten tarina juuri niin kuin ryhmä sen sillä hetkellä haluaa kertoa. Kirjoita sana sanalta se muistiin kertojan nähden mitään muuttamatta tai korjaamatta. Kun tarina on valmis, lue se ryhmälle, jotta se voi korjata tai muuttaa sitä, mikäli itse haluaa. Voitte esimerkiksi sopia, että jokainen saa vuorotellen kertoa yhden lauseen tai pienen, vähän pidemmän pätkän.
Lapsi haluaa usein piirtää kertomuksestaan kuvan. Joskus lapset haluavat piirtää ensin kertomuksen ja kertoa vasta sitten. Saduttaa voi myös valmiin kuvan pohjalta. Lasten saduille voi varata oman kansion kirjahyllyyn tai ripustakaa ne seinälle lasten nähtäville.
Satuvierailu
Kutsu luokkaan sadunlukija! Lasten vanhemmista, isovanhemmista tai vaikkapa lähimmästä palvelutalosta löytyy varmasti innokkaita sadunkertojia, jotka mielellään tulisivat tekemään sadunlukuvierailun luokkaan.
Kummitussatuja koulun vintillä ja kellarissa
Opettajien kanssa luimme turvallisesti arjesta vieraassa ympäristössä hieman dramatisoidusti satuja.
Tilkuista tehty satutuoli
Ompelin pikkutuolille istuinpehmusteen tilkkutyönä. Tilkut olivat mahdollisimman mielikuvitukseen vetoavia materiaaleja. Uskottelin pikku oppilaille, että ne olivat peräisin Satumaan hoviompelijattaren tilkkukopasta. Kaikki palaset liittyivät tuttuihin tai ohjelmassa oleviin satuhenkilöihin. Samettipalanen oli Prinssi Yönsilmän
lapsuudenaikaisesta merimiespuvusta, pitsiröyhellys Ruususen kastemekosta, oli lohikäärmeennahkaa, Hannun ja Kertun noidan mökin ikkunaverhoa, Lumikin äitipuolen paljettipukua, pätkä Prinsessa Adalminan helminauhaa, Vaahteramäen Eemelin ruutupaitaa, Mestaritontunsukan kantapäätä sun muuta... Lapset olivat hyviä keksimään, kun vähän johdatteli alkuun.
Tuoli oli pyhitetty satujen ääneen lukemiselle. Myöhemmin oppilaat lukivat tuolilta omia kirjoitelmiaan. Tuolin lumo säilyi yli vuosiluokkien.
Englannin opetuksen laajalle joukolle soveltuva tehtävä/ sadun tunnistustehtävä
Kerää yhteen tunnettujen satujen alkuja, joita löytyy englanniksi Project Gutenbergin sivuilta. Oppilaiden tehtävänä on tunnistaa sadut. Näytä oppilaille sadun alku ilman nimeä. Mitä lyhyemmän pätkän sadun alusta näytät, sitä vaikeampi tehtävä on. Tehtävän voi toteuttaa kilpailuna, tai tekstinlukuharjoituksena englannin tunnilla.
Esimerkiksi:
Many years ago there was an Emperor, who was so excessively fond of new clothes, that he spent all his money in dress. He did not trouble himself in the least about his soldiers; nor did he care to go either to the theatre or the chase, except for the opportunities then afforded him for displaying his new clothes. He had a different suit for each hour of the day; and as of any other king or emperor, one is accustomed to say, “he is sitting in council,” it was always said of him, “ The Emperor is sitting in his wardrobe.”
Andersen’s Fairy Tales: The Emperor’s New Clothes
Muita sivustolta löytyviä satuja ovat muun muassa:
Andersen’s Fairy Tales: The Little Match Girl
Charles Perrault: The Master Cat or Puss in Boots
Charles Perrault: The Sleeping Beauty in the Wood
Charles Perrault: Cinderella, or the Little Glass Slipper.
Grimm’s Fairy Tales: Rapunzel
Wilhelm Grimm & Jacob Grimm: Hansel and Gretel
Aladdin and the Magic Lamp
Lapset kertovat ja toimivat ry. haastaa Espoon varhaiskasvatuksessa työskentelevät ”Meillä sadutetaan”- tempaukseen.
Olette varmasti kuulleet joskus sadutuksesta tai ehkä olettekin jo sen taitajia, mutta se on jäänyt unohduksiin arjen keskellä. Lapset kertovat ja toimivat ry haastoi Espoolaisia päivähoitoyksikköjä osallistumaan Meillä sadutetaan -tempaukseen.Keräämme kaikkien mukaan lähtevien päivähoitoyksiköiden nimet ”Lapset kertovat ja toimivat” nettisivustollemme, jonne pääset tästä.
Tässä sadutuksen ohje lyhyesti:
Kerro satu (tai tarina).
Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerrot.
Lopuksi luen tarinasi ja voit muuttaa tai korjat sitä mikäli haluat.
Tempaus on osa Satupäivän ohjelmaa.
Hauskoja sadutushetkiä toivottaa Lapset kertovat ja toimivat ry. Tiesitkö, että saduttaminen on suomalainen sosiaalinen innovaatio? Lue lisää täältä.
Seuraavat päiväkodit ilmoittautuivat mukaan sadunpäivän 2011 virallisiksi saduttajiksi Espoon päivähoidossa:
- Aitolan ryhmäperhepäiväkoti, Espoo
- Hansa kindergarten / Hansan päiväkoti, Espoo
- Jorvin päiväkoti, Espoo
- Juvelan päiväkoti / Hilperon esikoululaisten iltapäiväkerho, Jupperin koulu, Espoo
- Lansantien päiväkoti, Espoo
- Mankkaan päiväkoti, Espoo
- Matinkylän päiväkoti / Kanervat, Espoo
- Päiväkoti Onnentupa /Vilpertit-ryhmä, Espoo
- Seilimäen päiväkoti, Espoo
- Sunan koulun esiopetus / Saarniraivion päiväkoti, Espoo
- Ulla Haapasalon ryhmän isoimmat, Espoo
- Åbergin lastentalon kerho, Espoo
Tule sinäkin mukaan!
Lisätietoja: reeli.karimaki@vantaa.fi
gsm. 040 5241403
Satumainen Junibacken - Ruotsin paras elämys?
Viisitoista vuotta sitten, kesäkuussa 1996, avattiin Tukholman kuninkaallisella Djurgårdenin saarelle satutalo Junibacken. Idean elämyksellisestä lastenkulttuuritalosta sai Veljeni Leijonanmieli - elokuvassa Joonatania näytellyt Staffan Götestam. Hän ei kuitenkaan halunnut talosta vain Astrid Lindgrenille omistettua museota, vaan paikan, jonne kaikki lastenkirjojen hahmot olisivat yhtä lailla tervetulleita. Tähän toiveeseen yhtyi myös Astrid itse ja niin hyvästä ideasta syntyi Junibacken.Junibackenin satumaailmassa on mahdollisuus kohdata Lindgrenin ja muiden lastenkirjailijoiden rakastettuja hahmoja. Päänäyttelyn aiheiksi ovat päässeet niin Muumit kuin Viiru ja Pesonenkin ja tällä hetkellä siellä on nähtävillä näyttely nimeltään ” Lennart Hellsing - En annorlunda värld”, joka on rakennettu viiden Hellsingin rakastetuimman lastenkirjan pohjalta. Toimintaideana on vaihtaa myös talon perusnäyttelyä noin kerran kahdessa vuodessa.
Päänäyttelyn lisäksi Junibackenista löytyy paljon tekemistä ja näkemistä, Junibackenin Satutorilla voi esimerkiksi käydä katsomassa onko Mikko Mallikas kotona tai laittaa ruokaa Muumimamman keittiössä. Junibackenissa voi myös hypätä myös satujunan kyytiin ja päästä sen matkassa tutustumaan Astrid Lindgrenin ihanaan maailmaan. Satujunan opastuksen voi pyytää niin ruotsiksi kuin suomeksikin, sekä 11 muulla kielellä. Junibackenista löytyy lisäksi kuvitusnäyttely ja Peppi Pitkätossun Huvikumpu, jossa lapset pääsevät tutustumaan maailman vahvimman tytön kotiin ja voivat kiivetä Pepin pilkullisen hevosen, Pikku Ukon, selkään.
Junibackenissa toimii elämyksellisten näyttelyiden lisäksi yksi Ruotsin aktiivisimmista lastenteatterinäyttämöistä - Junibackenin teatterissa järjestetään yli 1500 esitystä vuodessa! Teatteriesitysten lisäksi teatterissa järjestetään laulu- ja musiikkitunteja, jossa teatterin näyttelijät ja muusikot soittavat ja laulavat yhdessä Junibackenin vieraiden kanssa. Teatterin ohella Junibeckenissa toimivat kahvilaravintola ja lastenkirjakauppa, josta löytyy lapsille laadukasta lastenkirjallisuutta, -elokuvia ja -musiikkia.
Junibackenista on vuosien saatossa tullut 400 000 vuosittaisella kävijällään Tukholman viidenneksi eniten kävijöitä houkutteleva vierailukohde. Vuonna 2011 Junibacken valittiin yhdeksi kahdeksasta kohteesta, jotka TRIP Global Award nimesi ”parhaiksi elämyksiksi Ruotsissa”. Kilpailussa norjalaiset, suomalaiset, tanskalaiset, saksalaiset, italialaiset, ranskalaiset ja venäläiset matkanjärjestäjät saivat nimetä suosikkikohteensa. Vuonna 2011 palkinto jaetaan neljättä kertaa. Koko kilpailun voittaja nimetään heti Satupäivän jälkeen, 20. lokakuuta. Pidetään peukkuja Junibackenille!
Junibackenin omiin sivuihin pääset tutustumaan tästä!
Tervetuloa lasten (kuuntelun) maailmaan sadutuksen avulla!
Sadutusmenetelmä sopii kaikille, ja se on helppo käyttää. Sadutuksen idea on antaa lapselle, nuorelle tai aikuiselle mahdollisuus kertoa omista ajatuksistaan. Sadutuksessa kuuntelija ja kirjaaja puolestaan on kiinnostunut ja haluaa aidosti kuunnella, mitä toinen mielii kertoa juuri sillä hetkellä.
SADUTUKSEN ALOITUS:
Sano lapselle, lapsiryhmälle (tai aikuiselle):
"Kerro satu (tarina tai juttu). Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerrot. Lopuksi luen tarinasi ja voit muuttaa tai korjata sitä mikäli haluat."
Kehota lasta, lapsiryhmä tai aikuista (älä kysy): "Kerro satu tai juttu!" Kirjoita sitten kertoja tarina juuri niin kuin hän sen sillä hetkellä haluaa kertoa. Kirjoita sana sanalta se muistiin kertojan nähden mitään muuttamatta tai korjaamatta. Kun tarina on valmis, lue se kertojalle, jotta hän voi korjata tai muuttaa sitä, mikäli itse haluaa. Satu on mukava lukea myös muille (lapsille, vanhemmalle tai muille aikuisille), mikäli siihen on kertojan lupa. Kirjaa myös huomioita sadutustilanteesta, miten se alkoi, mitä mietit, miten sadutettava reagoi, mikä hämmästytti jne. Pyydä lupaa kertojalta, että saat ottaa kertomuksen mukaan ja lukea se tapaamisessamme. Tee se vasta sadutuksen jälkeen. Tärkeää on luoda tilanne, jossa osoitat aidon kiinnostuksesi toisen kuuntelemiseen. Yritä siis välttää tunnetta siitä, että teet vain annettua tehtävää.
Lapsi haluaa usein piirtää kertomuksestaan kuvan. Joskus lapset haluavat piirtää ensin kertomuksen ja kertoa vasta sitten. Kirjaa myös lapsen nimi sekä päivämäärä, milloin satu kerrottiin ja vaikka kirjauspaikka. Erilliselle paperille voi kirjoittaa, miten tilanne alkoi ja mitä sitten tapahtui sekä, mitä itse ajatteli ja tunsi tilanteessa. Muutaman sadutuskerran jälkeen saduttaja eli kirjaaja oppii toimintatavan ja se alkaa tuntua helpolta ja luontevalta.
Lasten saduille voi varata oman kansion kirjahyllyyn tai ripustakaa ne seinälle lasten nähtäville. Uusia satuja voi tehdä milloin, missä ja kuka vaan. Tärkeää on, että aikuinen on aidosti kiinnostunut kuulemaan, mitä lapsella on sanottava¬na ja välittää tämän sanoman myös ilmeillään. Sadutus muodostuu lapsen ja saduttajan yhteiseksi "jutuksi". Se syntyy "meidän välissä" kun toinen haluaa kuunnella ja toinen kertoa. Sadutus antaa yhteistä aikaa. Kertomusta ei arvioida tai arvostella, eikä siitä tehdä pitkälle vietyjä tulkintoja. Kertoja päättää, millainen tarina on. Se voi olla parin sanan mittainen, ”kirja”, kokemus tai vaikka vitsi. Siitä iloitaan yhdessä.
Sadutus on laajasti kokeiltu ja havaittu toimivaksi menetelmäksi sekä palkittu. Sadutusta on käytetty menestyksellisesti vuoden ikäisistä vanhuksiin. Aikuiset ovat saduttaneet toisiaan ja näin kuunnelleet toisensa muistoja, kokemuksia vanhemmuudesta ja esimerkiksi työssä löytyneitä oivalluksia.
On huomattu, että sadutus tuo eniten tietoa, kun saduttaa lasta säännöllisesti, useampia kertoja. Silloin saa kuulla, miten lapsi ajattelee, mitkä ovat kulloinkin päällimmäiset ajatukset. Lapsi tottuu kertomaan näin myös muissa tilanteissa ajatuksistaan muille ja itseluottamus kasvaa. Sadutuksessa kaikkein hauskimmaksi on osoittautunut yhdessä oleminen ja iloitseminen sekä toisen uudenlainen kohtaaminen!
Liisa Karlsson
Lisätietoa sadutuksesta ja sadutusohjeet löydät täältä
Lastenkirjallisuustalo täynnä lapsia, kirjoja, luovuutta ja oppimista
”Talo täynnä lapsia, kirjoja, luovuutta, iloa ja oppimista. Tätä kaikkea olisi lastenkirjallisuustalo toteutuessaan” kiteyttää Pro lastenkirjallisuustalo – yhdistyksen puheenjohtaja Arja Kanerva. Kanervan mukaan ajatus lastenkirjallisuustalon perustamisesta Helsinkiin ei ole uusi, mutta hanke aktivoitui uudella tavalla viime huhtikuussa, kun tavoitetta ajamaan perustettiin Pro lastenkirjallisuustalo – yhdistys. Sana uudesta yhdistyksestä levisi nopeasti ja jo nyt jäseniä on yli 140. Jäsenten joukossa on kirjailijoita, kuvittajia, taidekasvattajia, yhdistyksiä ja lastenkirjallisuudesta - ja kulttuurista innostuneita yksityishenkilöitä. Myös päättäjät ovat vaikuttaneet kiinnostuneilta hankkeesta ja sopivat tilatkin olisivat jo tähtäimessä. Vain rahoitus tilojen vuokraamiseen uupuu.
”Lastenkirjallisuustalon toiminnan avulla halutaan korostaa lukemisen tärkeyttä ja sitä, kuinka suuri merkitys lukemisella on lapsen kielen kehittymiselle.” Kanerva korostaa. Lastenkirjallisuustalo ei kuitenkaan keskittyisi ainoastaan kirjallisuuteen, vaan Kanervan mukaan keskeisiä alueita lastenkirjallisuustalon toiminnassa olisivat myös kuvitus ja kuvanlukutaito osana mediakasvatusta. Lastenkirjallisuustalo toteuttaisi puitteet rauhalliselle lukuhetkelle hiljaisen satuhuoneen muodossa ja talossa olisi myös kuvakirjojen ja tutkimuskirjallisuuden käsikirjasto. Lapsille järjestettäisiin myös erilaisia työpajoja satujen, kirjallisuuden, kuvittamisen ja medialukutaidon parissa. ”Lastenkirjallisuustalo olisi kokoontumispaikka keskellä elämää, ei vain lapsille, mutta myös kirjailijoille, tutkijoille ja kuvittajille, joille olisi tarjolla kokous- toimisto- ja arkistotiloja.” Kanerva tähdentää.
Erityisesti yhteistyö kuvittajien kanssa olisi tärkeä osa lastenkirjallisuustalon toimintaa. Kanervan mukaan lastenkirjojen kuvitus on usein jäänyt ilman ansaitsemaansa huomiota ja arvostusta. Lastenkirjallisuustalon toiminnassa kuvituksen tärkeää roolia tuotaisiin aktiivisesi esille ja talon yhteydessä toimisi galleriatila, jossa esiteltäisiin suomalaisten ja ulkomaalaisten kuvittajien töitä. Yhteistyöstä ja näyttelyvaihdosta Viron lastenkirjallisuuskeskuksen kanssa on jo ollut puhetta ja muutoinkin kansainvälisyys ja yhteistyö muiden Eurooppalaisten lastenkirjallisuus- ja kulttuuritalojen kanssa olisivat lastenkirjallisuustalon keskeisiä toimintaperiaatteita.
Erilaisten kulttuurien ymmärtäminen ja kulttuurien moninaisuuden esillä pitäminen tulevat muutenkin olemaan esillä lastenkirjallisuustalon toiminnassa. Lastenkirjallisuustalon toimintaa toteutettaisiin molemmilla kotimaisilla kielillä ja myös maahanmuuttajalasten- ja nuorten mukaan saaminen on yhdistykselle tärkeä tavoite.
Pro lastenkirjallisuus – yhdistyksen suunnittelemaa lastenkirjallisuustaloa vastaavia kulttuurikeskuksia on useissa Euroopan maissa, Viron lisäksi esimerkiksi Slovakiassa ja Isossa Britanniassa. ”Nyt olisi korkea aika saada Suomeen oma lastenkirjallisuustalo” Kanerva summaa.
Satupäivän jatkosatu
Kirjailija Katri Tapola on kirjoittanut alun Satupäivän
jatkosatuun. Mutta kuinka tarina jatkuu? Sen saat keksiä itse!
Sivuiltamme voit
lukea sadunlukijoita vastaanottaneiden päiväkotiryhmien keksimiä
jatkoja
satuun. Voit myös lähettää oman jatkosi sadulle osoitteeseen
info(at)satupaiva.fi.
Nyt satuilemaan!
Satupäivän jatkosatuMuurahaiset olivat menneet nukkumaan – kaikki paitsi kaksi, jotka asuivat nutturassani. Riisuin jaloista raidalliset villasukat, poimin lemmikkimuurahaiset varovasti talteen ja sujautin ne sukkiin. – Siinä teille lämmin makuupussi, minä sanoin. - Mars talviunille!
Onneksi oli Villasukkien Virallinen Liputuspäivä. Se on sanottu satukalenterin sivulla kaksitoista. Hinasin sukat salkoon, sukista viis, seikkailua tässä tarvittiin. Vedin vauhdilla kolmivarvastossut jalkaan, kiepautin pantteripuvun hännän mutkalle ja hihkaisin: nyt se alkaa kaverit!
Maan peitti sokerikuorrutuksen näköinen kuura kun hiivin hämärään metsään. Pyydystin lumihiutaleita kielelläni. Nauratti. Parhaat seikkailut sattui tunnetusti kolmivarpaisille ja tänään niitä oli taatusti metsän täydeltä liikkeellä. (Katri Tapola)
Metsässä voisi tapahtua ihan mitä vain. Ainakin sieltä tuli karhu vastaa. ”Päivää”, sanoi karhu Kolmivarpaiselle.
Kolmivarpainen vähän säikähti, koska karhu sanoi: ”Sinusta tulee minun paistini.” Sitten karhu vähän karjahti.
Karhu sahasi itselleen puujalat, koska se halusi olla pitkä. Puujaloilla karhu huijasi, että se oli maailman pisin karhu.
Sitten tuli tiikeri ja se rupesi painimaan karhua vastaan. Tiikeri voitti karhun siksi, koska tiikeri oli karhua ovelampi.
Kun karhu ja tiikeri painivat, puujalat menivät rikki.
Kolmivarpainen pääsi karkuun sillä aikaa, kun toiset tappelivat. Kolmivarpainen meni ketunkoloon ja siellä se sai ketunpennuista kavereita. Kettuäiti antoi Kolmivarpaisen jäädä leikkimään ketunkoloon vähäksi aikaa. (Päiväkoti Riikan esikoululaiset)
Yhtäkkiä tipuin johonkin outoon luolaan. Siellä minua vastaan tuli ihan saman näköinen kolmivarpainen.
Yritin puhua hänelle, mutta hänestä ei lähtenyt mitään ääntä, suu vain liikkui. Minä yritin huutaa hänelle, jolloin hän vastasi aivan samalla tavalla huutamalla. Minä sanoin -älä matki minua! Ja hän matki.
Hermostuttavaa! Tahdon pois täältä luolasta, mutta en tiedä miten. Yritin päästä kolmivarpaisen luo, mutta törmäsinkin johonkin kovaan.
Peili.
Olin huutanut niin lujaa, että minulta oli lähtenyt ääni. Peili, minä kuiskasin hiljaa. Mitä? -vastasi peili.
Ei voi olla totta, peili puhuu. Kuka sinä olet? Minä kysyin.
Peilin takaa mönki esiin pienen pieni Rouva Hiiri, jolla oli päässään hieno juustohattu.
Hiirirouva oli kovin ystävällinen ja näytti minulle reitin ulos.
Kun tulimme ulos luolasta, jouduimme siristelemään silmiämme, koska luolassa oli ollut niin pimeää.
Lähdimme Rouva Hiiren kanssa minun kotiini juomaan mansikkamehua ja syömään kakkua. Siinä moussuttaessamme huomasimme, että hiirirouvallakin oli vain kolme varvasta. Meistä tuli oikein hyvät ystävät.
(Fiskarin koulun satukerholaiset)