24.10.2017 Blogi
Kuka päättää ja kenellä on valta? Kulttuurielämän saavutettavuus ja osallisuus on jokaisen perusoikeus
Hyvä saavutettavuus ja osallisuus muodostuvat kokonaisuudesta, joka pitää sisällään kaikkien elämään ja työhön vaikuttavia osia. Moninaisuuden, saavutettavuuden ja osallisuuden olisikin hyvä olla itsestään selvä osa kaikkea toimintaa ja toiminnan suunnittelua myös teatterin arjessa. Saavutettavuus ja sen tuloksena syntyvä osallisuus ovat kaikkien etu ja ne mahdollistavat taidelaitoksen hyvän toiminnan perusteet.
Saavutettavuus organisaatiotasolla
Organisaatioille on hyväksi pysähtyä pohtimaan, kenen taidekäsitys lopulta teatterin toimintaa ohjaa: Kenen tekstejä esitämme? Kenen tarinaa kerromme? Kenelle löytyy samaistumiskohteita? Ketkä jäävät näkymättömiksi? Ketkä työryhmissä ovat mukana? Kuka on lavalla? Kuka näkyy ja kuuluu ja miten? Millainen on organisaatiomme päätöksentekoprosessi? Näkyykö sitoutumisemme saavutettavuuden edistämiseen myös toiminta- ja taloussuunnitelmissamme?
Saavutettavuuteen ja osallisuuteen liittyvät seikat ovat normatiivisia ja siksi helposti näkymättömiä ja tiedostamattomia. Ne tulevat näkyviin vasta kun niihin törmää. Normikriittisyys onkin hyvä työkalu moninaisuuden huomioimiseen työyhteisöissä. Entäpä jos laittaisimme mahdollisimman usein päälle normikriittiset silmälasit ja katsoisimme jokapäiväistä toimintaamme esimerkiksi sukupuolen, seksuaalisuuden, etnisyyden, ruumiin tai iän näkökulmista? Kenen normit ja asenteet työyhteisöämme ohjaavat ja miten?
Samalla on hyvä tiedostaa, minkälaisia asenteita ja lähtökohtia itse edustamme. Kenen kanssa itse työskentelen? Ketkä ovat toimijoita ja ketkä ovat kohteita? Ketkä ovat me, ketkä muut? Kenellä on valta päättää asioista ja rahanjaosta? Miten rekrytoimme? Kannattaa myös pysähtyä pohtimaan, miten teatterissa huomioidaan kieltä vammattomuutta, vammaisuutta, ihonväriä, sukupuolta ja sukupuolen moninaisuutta tai kehon kokoa.
Saavutettavuuden syvällinen pohdinta auttaa stereotypioiden hahmottamisessa ja itsestäänselvyyksien purkamisessa. Saavutettavuuteen panostava kulttuuritoimija huomioi moninaisuutta kaikessa strategisessa työssä ja suunnittelee toimintansa huolella. Ajankohtainen #metoo-kampanja on yksi onnistunut ja vaikuttava esimerkki siitä, miten haitallisia ja pinttyneitä tapoja ja asenteita on tärkeää, joskin vaikeaa, purkaa. STEFI:n lakimies Leevi Mentula tuo tuoreessa blogissaan esiin työnantajien velvollisuutta puuttua seksuaaliseen häirintään ja ja työkaluja sen kitkemiseksi.
Saavutettavuus osana katsojakokemusta
Teatterissa onnistunut saavutettavuus on tärkeää myös yleisön, katsojien ja kokijoiden näkökulmasta. Hyvä saavutettavuus palvelee ja osallistaa ihan kaikkia. Saavutettava toiminta tavoittaa erilaisia ihmisiä mahdollisimman hyvin ja heille luontevalla tavalla. Yhdenvertainen asiakaspalvelu ja avoin asenne tekevät osallistumisesta miellyttävää, samoin kuin se, että tietoa ja elämyksiä tarjotaan eri aistien välityksellä. Ymmärtämisen esteitä on hyvä poistaa tarjoamalla kielivaihtoehtoja ja erilaisia oppimisen ja omaksuminen tapoja. Lisäksi ihanteena on hinnoittelun saavutettavuus ja toiminta esteettömissä tiloissa.
Pohdi ainakin näitä:
Minkälaista on saavutettava viestintä?
Saavutettavaa viestintää tavoiteltaessa on hyvä pohtia, saavatko ihmiset vaivattomasti käsityksen teatterin tarjonnasta ja toiminnasta, varsinkin ilman aiempaa tietämystä. Ovatko erilaiset oppimisen tavat otettu huomioon? Selkeä ulkoasu ja luettavuus ovat olennaisia samoin kuin kirjainkoko. Tuttu fontti on useimmiten se helppolukuisin. Entäpä onko kielivaihtoehtoja riittävästi ja onko viestintä tarpeeksi kohdennettua?
Verkkosivuilta on myös hyvä löytyä tietoa saavutettavuudesta, mielellään erillisessä saavutettavuutta käsittelevättä osiossaan. Myös esteet ja puutteet saavutettavuudessa on hyvä kirjoittaa auki. Hyvät esimerkit jäsenkentältämme löytyvät muun muassa Zodiakin ja TTT:n sivuilta.
Saavutettavuus eri aistien avulla
Onko ihmisten erilaiset tavat käyttää aistejaan otettu huomioon toiminnassa? Keinoja tämän huomioimiseen ovat muun muassa kielensisäinen tekstitys, viittomakielinen teatteri, tulkkaus viittomakielelle, kuvailutulkkaus ja koskettelukierrokset. Hyviä apuvälineitä ovat muun muassa induktiosilmukka ja yleisavustajat, esimerkkinä Tampereen Työväen Teatterin Mummon Kammarin avustaja, joka auttaa teatterissakävijöitä vaikkapa opastamalla oikealle paikalle tai hoitamalla väliaikatarjoilujen tilaamisen. Ymmärtämistä tukee myös monipuolinen ja saavutettava yleisötyö, jota iloksemme tehdäänkin yhä suuremmassa osassa teattereita.
Entäpä sosiaalinen saavutettavuus?
Tuntevatko kaikki itsensä tervetulleiksi teatteriin? Onko asiakaspalvelu ystävällistä ja yhdenvertaista? Millaista tukea osallistumiselle tarjotaan? Missä ja milloin voi osallistua?
Yleisimpiä koettuja esteitä sosiaaliseen saavutettavuuteen liittyen ovat oma terveydentila ja vierauden tunne. Näistä kielivät ajatukset, kuten ”tämä ei ole minua varten” tai “en osaa tulkita taidetta oikein…”. Rahan puute on myös yksi iso esteellisyyden aiheuttaja. Onko pääsymaksuja porrastettu? Onko yleisölle tarjolla maksuttomia tapahtumia? Myös oman kaverin tai seuran puute vaikuttaa saavutettavuuteen samoin kuin tarjonnan ajankohta sekä asiakaspalvelijoiden asenteet. Hyvänä esimerkkinä seuran puutteen ehkäisystä toimii Lahden kaupunginteatteri teatterikaverit ja Oulun kaupunginteatterin Seniorisoppa. Teatterissa käymisen kynnystä on madallettu hienolla tavalla myös autismiystävällisissä teatteriesityksissä, joita on järjestetty muun muassa Tampereen Työväen Teatterissa.
Rakennetun ympäristön esteettömyys
Esteetön rakennettu ympäristö on luonnollisesti tärkeä osa saavutettavuutta, ja esteettömyyden vaatimus koskee kaikkia tiloja, palveluja ja käyttäjäryhmiä. Tärkeää on muistaa ottaa tässä huomioon myös henkilökunnan tilat, lava, pukuhuoneet ja suihkut. Onko rakennetussa ympäristössä huomioitu monenlaisten yleisöjen ja henkilökunnan tarpeet? Kuinka hyvin tiloissa, niin sisällä kuin ulkona, pystyy toimimaan?
Yhdenvertaisuussuunnitelma ja välineitä saavutettavuuden edistämiseen
Vuoden 2015 alusta voimaan tullut yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) velvoittaa valtion ja kuntien lisäksi koulutuksen järjestäjät ja työnantajat tekemään yhdenvertaisuussuunnitelmat ja edistämään yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuussuunnitelman laatimisvelvollisuus koskee kaikkia valtion ja kuntien toimijoita, koulutuksen järjestäjiä sekä niitä työnantajia, jotka työllistävät vähintään 30 henkilöä. Jos julkista hallintotehtävää hoitaa yksityinen toimija, suunnitelman laatimisvelvollisuus koskee niitä jotka työllistävät vähintään 30 henkilöä. Tämän työn avuksi tehty Yhdenvertaisuussuunnittelun opas löytyy täältä.
Teatterin saavutettavuutta pohditaan aktiivisesti myös ruotsinkielisessä verkostossa Nätverket för tillgänglighet inom teatern, joka on kaikille avoin kielestä riippumatta. Verkoston seuraava seminaari pidetään alkuvuodesta 2018, ja sen aiheena on kulttuurinen moninaisuus. Seuraa verkoston toimintaa Facebookissa.
Myös me STEFI:ssä pohdimme aktiivisesti ja pitkäjänteisesti saavutettavuuteen liittyviä kysymyksiä, koulutamme jäseniämme aiheesta ja olemme tiiviissä yhteistyössä Kulttuuria kaikille -palvelun kanssa. Myös tämän blogi-kirjoituksen laatimisessa Kultturia kaikille -palvelun asiantuntijat ovat antaneet apuaan.
Jos haluatte edistää ja pohtia yhteisönne saavutettavuuteen ja osallisuuteen liittyviä kysymyksiä tai teillä on kysyttävää näihin liittyen, älkää epäröikö kääntyä meidän puoleemme. Autamme ja keskustelemme mielellämme aiheesta lisää!
Osallisin terveisin,
Hanna-Reetta Schreck, hanna-reetta.schreck@suomenteatterit.fi
Myös seuraavista oppaista ja tietopaketeista on apua saavutettavan toiminnan suunnitelussa:
Kulttuuria kaikille -palvelun sivut
Kulttuuria kaikille palvelun tarkistuslistat saavutettavuuden arvioinnin tueksi
Teatteria kaikille! Opas saavutettavaan toimintaan
Rahoituskanavia Kulttuuria kaikille -palvelun sivuilla
Liity halutessasi Kulttuuria kaikille palvelun sähköpostilistalle!