11.1.2018 Blogi

Missä kulttuurilobbarit? Taidealan vaikuttamistyö kaipaa kehittämistä

Joulun alla kulttuurialan toimijat eri puolilta Eurooppaa kokoontuivat Roomaan keskustelemaan siitä, kuinka kulttuurin avulla voitaisiin luoda yhteiskunnallista osallisuutta. Culture Action Europen konferenssiin osallistui kulttuurialan edustajien lisäksi niin italialaisia paikallispoliitikkoja kuin EU-parlamentaarikkojakin ja tilaisuudessa saatiinkin aikaan kiintoisa keskustelu kulttuurialan poliittisesta vaikuttamisesta.

Kulttuuritoimijat ilmaisivat päättäjille huolensa ja närkästyksensä siitä, ettei EU:n äskettäin laatimissa tulevaisuusskenaarioissa mainittu kulttuuria millään lailla, vaikka konferenssissa esiin nostetut esimerkit osoittivat, että kulttuurilla voisi olla merkittävä rooli eurooppalaisen identiteetin rakentajana ja sosiaalisten ongelmien ratkaisijana. Kolmipäiväisen tilaisuuden aikana meille esiteltiin useita kunnianhimoisia hankkeita, joiden kautta kulttuuri-instituutiot ja -toimijat olivat etsineet ratkaisuja syrjäytymisen ja osattomuuden synnyttämiin ongelmiin ja luoneet onnistunutta dialogia eri ryhmien välille.

Missä kulttuurialan lobbarit?

Päättäjät kautta linjan vakuuttivat olevansa yhtä mieltä siitä, että kulttuurin merkityksen ja sen tarjoamien mahdollisuuksien ymmärtämiseksi tulisi tehdä entistä enemmän töitä. Samalla osa poliitikoista moitti kulttuuritoimijoita passiivisuudesta poliittisessa vaikuttamisessa. Esimerkiksi Rooman varapormestari Luca Bergamo painotti olevansa vaikuttunut konferenssissa esitellyistä kulttuurihankkeista ja sanoi niiden osoittavan selvästi, että kulttuurialalla on tarjota tehokkaita keinoja aikamme polttavimpiin poliittisiin haasteisiin. Samalla hän oli ällistynyt siitä, ettei kulttuuriala pidä enemmän ääntä itsestään.

Bergamon mukaan kulttuuriala tuntuu odottavan, että poliitikot tajuaisivat kulttuurin ja taiteen merkityksen ja niiden tarjoamat mahdollisuudet oma-aloitteisesti. Hän käytti itseään esimerkkinä ja kertoi, ettei yksikään kulttuuritoimija ollut lähestynyt häntä hänen poliittisen uransa aikana, jos lukuun ei oteta kutsuja erinäisiin avajaisiin ja seminaareihin, joissa varsinainen vaikuttamisyhteistyö jää hyvin ohueksi. Bergamon mukaan on turha odottaa, että poliitikot tulevat kulttuuritoimijoiden luo kysymään, mitä voisivat tehdä kulttuurin hyväksi. Sen sijaan kulttuurialan on ryhdyttävä ajamaan aktiivisesti omaa asiaansa ja ajateltava vaikuttamista aikaisempaa laajemmin, eikä tyytyä keskustelemaan ainoastaan suoraan kulttuuriin liittyvien tahojen, kuten kulttuuriministeriöiden, kanssa.

Myös portugalilainen EU-parlamentaarikko Silvia Costa kannusti kulttuuriväkeä ottamaan rohkeammin osaa myös sellaiseen poliittiseen keskusteluun, joka ei kosketa suoraan kulttuurialaa. Hänen mukaansa kulttuuritoimijoiden ei tule unohtua kehittelemään EU:ssa ainoastaan erikseen kulttuurille räätälöityä strategiaa ja linjauksia, sillä niiden poliittinen painoarvo jää unionin sisällä helposti heppoiseksi. Oman strategiansa ohella kulttuurin tulisi näkyä myös muun muassa taloudellisessa keskustelussa. Costa painotti, että kulttuuritoimijoiden itsensä tulee pitää huolta siitä, että kulttuuri otetaan huomioon Euroopan unionin talousstrategiassa, ja ottaa aktiivisesti osaa elinkeinopoliittiseen keskusteluun.

Vaikuttamisen paikat ja tekijät epäselviä

Tilaisuudessa kulttuurialojen edustajat kokivat poliitikkojen kritiikin ainakin osin perustelluksi. Keskustelussa todettiin, että taiteen parissa poliittisiin kysymyksiin on totuttu perinteisesti ottamaan kantaa ennemmin taiteen tekemisen kautta kuin suoran vaikuttajaviestinnän tai -yhteistyön kautta ja siksi poliittisen vaikuttamisen kulttuuri on alalla monilta osin vielä lapsenkengissään. Keskeinen ongelma on myös se, ettei ole selvää, kenen pitäisi ottaa vastuu vaikuttamistyöstä. Keneen tai mihin järjestöön poliitikot ja virkamiehet ottavat yhteyttä, jos he haluaisivat keskustella taiteen ja kulttuurin tarpeista? Ja keneen taidealan edustajien tulisi olla yhteydessä, jotta viesti alan merkityksestä ja mahdollisuuksista saataisiin eteenpäin?

Myös Suomessa kulttuurialan vaikuttamistyö on hajanaista –  Opetus- ja kulttuuriministeriö voi saada tiettyyn esitykseensä lausunnon jopa sadalta eri kulttuurialan toimijalta ja nämä lausunnot voivat olla keskenään hyvinkin ristiriitaisia. Ikimuistoisena mieleen on jäänyt myös nimekkään poliitikon Suomen Teatterit ry:n keskustelutilaisuudessa heittämä kommentti siitä, että kulttuuriväen kanssa keskusteleminen on pelottavaa ja ennalta-arvaamatonta ja siksi moni poliitikko sitä mieluummin välttää. Tämä kuvannee osaltaan sitä, kuinka keskusteluyhteys kulttuurialan ja päättäjien välillä ei nykyisellään vielä ole parhaalla mahdollisella tolallaan.

Vastauksena kulttuurialan kattojärjestö?

Aktiivista pohdintaa kulttuurialan vaikuttamistyön kehittämisestä on kuitenkin tehty myös Suomessa. Kulttuurialan järjestöjen aiheesta käymien keskusteluiden pohjalta sai alkunsa ajatus KULTA-hankkeesta, kulttuuri- ja taidealan yhteisestä kattojärjestöstä. Muilla Veikkauksen rahoittamilla aloilla, eli urheilun, nuoriso- ja sosiaali- ja terveysalan puolella, tällaiset kattojärjestöt (Olympiakomitea, Allianssi ry ja Soste ry) ovat toimineet jo vuosien ajan, ja kaikki niistä tekevät aktiivista yhteiskunnallista vaikuttamistyötä.

KULTA-hanketta edistämään on palkattu selvittäjä, jonka tehtävä on tutkia kattojärjestön luomisen edellytyksiä. Taiteen edistämiskeskus järjestää KULTA-projektin tiimoilta keskustelutilaisuuden 18. tammikuuta, jossa järjestöjen edustajat pohtivat yhdessä keinoja joilla kulttuuri- ja taidealan vaikuttamistyötä voitaisiin kehittää ja alan toimintaedellytyksiä parantaa. Me olemme osaltamme mukana keskustelussa ja kerromme lisää KULTA-hankkeen kuulumisia kevään mittaan. Lisäksi pohdimme, kuinka voisimme omalta osaltamme luoda entistä tiiviimmät suhteet myös Työ- ja elinkeinoministeriöön, Valtionvarainministeriöön sekä Sosiaali- ja terveysministeriöön, sillä kulttuuripolitiikan lisäksi esittävällä taiteella on annettavaa myös osana elinkeino-, työvoima- ja hyvinvointipolitiikkaa.

  • Iida Turpeinen, tiedottaja
    Suomen Teatterit ry

Kommetti: Kulttuurin talousvaikutukset Euroopassa

Kulttuurialan verrattain vähäinen näkyvyys eurooppalaisessa talouspoliittisessa keskustelussa on melko yllättävää, kun otetaan huomioon kulttuurialan taloudellinen painoarvo. Kulttuuri ja luovat toimialat tuottavat 4,2 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta ja työllistävät yli seitsemän miljoonaa ihmistä. Tämä tarkoittaa 3,3 prosenttia koko EU-maiden työvoimasta, mikä tekee kulttuurisektorista EU:n kolmanneksi suurimman työllistäjän heti rakennus- ja ruoka-ja juomateollisuuden jälkeen.

Vertailun vuoksi: kulttuuriala tarjoaa työtä 2,5 kertaa suuremmalle joukolle kuin autoteollisuus ja viisinkertaiselle joukolle verrattuna vaikkapa kemianteollisuuteen. Uskallan veikata, että moni kuvittelisi tilanteen päinvastaiseksi kysyttäessä, mikä näistä kolmesta alasta tuottaa Euroopassa eniten taloudellista hyvää. Suoran rahallisen tulon ja työllistävän vaikutuksensa lisäksi kulttuuriala on osoittautunut taantuman aikana muita aloja vastustuskykyisemmäksi talouden heilahteluille, ja sillä on tutkitusti myönteinen kerrannaisvaikutus esimerkiksi matkailualaan.

Kulttuurialan lobbauksen heikkoudesta kertoo ehkä myös se, ettei tietoa kulttuurin vaikutuksesta Euroopan talouteen ole helppo löytää. Googlaamalla sain etsiä hyvän tovin ja kokeilla monia hakusanayhdistelmiä, ennen kuin löysin luotettavaa tietoa kulttuurin talousvaikutuksista EU:ssa ja tuorein löytämäni laskelma oli jo neljän vuoden takaa. Yllä esitetyt luvut perustuvat konsulttiyhtiö Ernst &Youngin toteuttamaan laajaan Creating growth -tutkimukseen vuodelta 2014.