30.8.2018 Blogi

Kuinka meillä meni? Lyhyt katsaus kalenterivuoden 2017 teatteritilastoihin

Olen elokuun mittaan erilaisissa kokouksissa huomannut, että kokouksissa tuore Tinfon tilastokirja on herättänyt siinä määrin sekä kiinnostusta tutustua kirjaan että myös pyyntöjä saada viedä ainokainen kappaleeni mukaan viemisiksi kulloisestakin kokouksesta, että lienee paikallaan poimia tähän muutama huomio viimeisestä täydestä teatterialan tilastovuodesta 2017, joka on Tinfon toimesta hiljattain pakattu yksiin kansiin.

Huomaattehan, että kirjasta saa tilata Tinfosta, ja sitä on myös mahdollista lukea pdf-muodossa verkossa.

Katsojamäärät (yleiskatsaus tilastokirjan sivulla 28) kehittyivät pääosin suotuisasti. Heikompi vuosi oli lähinnä kesäteattereilla ja vapailla tanssiryhmillä. Myös nykysirkus menetti katsojia verrattuna vuoteen 2016. On kuitenkin syytä huomauttaa, että 2016 oli katsojissa mitaten sirkusalan ehdottomia huippuvuosia ja vuoden 2017 tuloskin vielä erittäin kovaa tasoa.

Kokonaisuudessaan puheteatterit ovat vakiinnuttaneet katsojamääränsä pääosin sille hiukan korkeimpia huippuvuosia 2011–2012 matalammalle tasolle, johon katsojamäärät laskivat nopeasti vuosina 2013–2014 (n 10 prosenttia). Joku teatteritutkija voisi aiheellisesti jossain välissä tutkia tarkemmin, mihin keskeisiin tekijöihin tuo lyhyellä aikavälillä tapahtunut muutos perustui. Valtionosuuskentässä kokonaisuudessaan, jossa 2010-luvun säästöt ovat monin tavoin aiheuttaneet haasteita tuotantovolyymin ylläpitämiselle, ja alan kokonaisesitysmäärä on tasaisesti vähitellen laskenut (näin myös vuosina 2015–17, ks. s 77), vuosi 2017 oli erityisesti tähän trendiin nähden erittäin hyvä vuosi katsojalukukehityksen näkökulmasta.

Vaikka täyttöasteita ja kokonaislipunmyyntiä on vaikea pitävästi suunnitella etukäteen, näyttää piristynyt lipunmyyntivuosi 2017 korreloineen myös erityisesti alan freelancereiden työllistymisen suhteen saman kalenterivuoden aikana (ks. tilastokirjan VOS+SKT-tilasto sivulla 10). Neljän vuoden laskevan trendin jälkeen teatterit palkkasivat jälleen vierailevia näyttelijöitä lähes yhtä paljon kuin ministeri Wallinin VOS-indeksikorjausohjelman jälkeisinä huippuvuosina 2010–2013. Lisäystä oli myös lukuisten muiden taiteellisten vierailutehtävien määrissä. Myös vakituisten näyttelijöiden palkkauksessa nähtiin ensimmäinen lisäys edelliseen vuoteen nähden sitten vuoden 2005.

Yksittäisen vuoden tilastoista ei tule vetää koskaan liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta varsinkin näyttämötaiteen julkisen rahoituksen haasteiden jälkeen on mukavaa voida näyttää kirkasta faktaa päättäjille, että ala on vaikeuksista huolimatta säilynyt sekä elinvoimaisena kulttuuriyleisöjen palvelijana että taiteilijoiden työllistäjänä. Nyt kun vielä saisi VOS-rahoitusjärjestelmän esittävän taiteen osuuden jatkovalmistelussa varmistettua, että tällainen positiivinen työllisyyskehitys ei korreloisi alan henkilötyövuoden hintakehityksen (2019: -2,64 prosenttia VOS-teattereille) kanssa niin kuin rahoituslain mekaniikasta nykyään johtuu, niin tässähän olisi moni asia taas ihan mallillaan. Vapaille ryhmillekin näyttäisi tulevan lisärahaa jo ennen varsinaisen VOS-osauudistuksen toteuttamista. Tästä aiheesta tarkemmin lisää sitten kun budjettiesitys Eduskunnalle annetaan julkiseen keskusteluun syyskuun puolivälin tietämillä.

• Tommi Saarikivi, toiminnanjohtaja